1. Kerro meille, kuinka jouduit/pääsit tähän Olavin rooliin?
Upea moniosaaja Virve Mattila houkutteli minut tähän produktioon. Ensireaktio oli, että ainakaan nuoren Olavin rooliin en ryhdy. Että olisi ensikertalaiselle liikaa. Rakastuin oitis tähän tarinaan. Ja tuli tunne, että jos jossain tahdon olla mukana, niin tässä.
2. Kuinka työstit roolia ja mikä siinä oli vaikeinta?
Olavi on edesmenneen isäni vuosisarjaa. Musiikki, ajankuva ja tunnelma toivat taas isän mieleeni. Rooli oli yllättävän helppo omaksua. Menetetyn rakkauden tarinoita lienee jokaisella. Vaikeinta oli negatiivisten tunteiden esilletuonti. Oikeassa elämässä välttelen negatiivisia ihmisiä ja niihin johtavia tilanteita.
3. Osanasi on myös laulaa. Oliko se sinulle ennestään tuttua?
Olen ollut 7 vuotta musiikiluokilla. Olin silloin se, joka pyörtyi aina esityksissä. Laulanut olen pienestä saakka. Jossain äidin albumeissa lienee vieläkin kuva, jossa aataminasuinen 3-vuotias seisoo pöydällä ja laulaa Metsämökin tonttua. Tomerampana kuin koskaan. Julkisesti en ole aiemmin uskaltanut laulaa.
4. Asteikolla 1-10, kuinka paljon jännitti?
Tää onkin jännä juttu. Tammikuussa kun kokoonnuttiin ensi kertaa, olin todella jännittynyt. Mutta puolen vuoden aikana tämä rooli on tullut iholle. Olavina minun ei tarvitse jännittää. Oisko ensi-illassa ollut jännitys kakkosen luokkaa? Tämä tarina ansaitsee tulla kerrotuksi ilman haittaa.
5. Mitkä olivat fiilikset ensi-illan jälkeen?
Yhteistyö kesäteatterin väen kanssa on ollut todella toimivaa. Olen saanut raamit, joissa on ollut hyvä kasvaa. Kesäteatterilla en ole vielä kertaakaan itkenyt. Mutta kun Olavi jää Valkealaan, Kuusankoskella Antilla tulee itku. Tämä on ollut hieno yhteinen matka. En voi kuin olla kiitollinen kaikille. Tekijöille, kokijoille, olijoille, yleisölle. Yleisö tekee tästä toden. Tämä tarina ansaitsee tulla esiin.
Kiitos Antti haastattelusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)