Nyt nähtävä elokuva on kakkososa jo aikaisemmin nähdylle ykkösosalle, minkä ensi-ilta oli 2008 (Herra varjele, vastahan se oli!).
Mikä on tämän ja sen aikaisemmankin leffan pointti, niin musa! Jos on kasvanut nuoruutensa ABBA:n musiikin siivittämänä, niin siitä ei hevillä (höh) irti pääse. Vaikka, ABBAn musiikissa on jotain muutakin, koska se siirtyy äidiltä tyttärelle. Suurin osa miehistä ei tunnusta, mutta kyllä hekin tykkäävät.
Lähdettiin siis elokuviin, koska ABBA! Käsikirjoituksesta viis, kunhan pääsee kuuntelee ABBAa. Niinpä tälläkin kertaa, paitsi että nyt oli kässäri hieno. Aluksi olin, että what, mutta ku vihdoinkin pääsin kärryille, niin Wauuuu! Huikea meno ja lisää iloa silmille, kun nättiä poikaa koko kankaan täydeltä. Kun vielä ne entisetkin jäärät tupsahtivat kuvioihin, niin kiva paketti. Hei niin, ja Cher !!!!
Pääosassa oli nyt Lily James, joka esitti Donnaa nuorena. Kaunis kuin kukka ja mikä ääni ja rooli oli niin kertakaikkisen reipas ja raikas. Vauhtia ja huumoria piisasi koko rahalla.
Jälleen oltiin Kreikassa, missä Sophie järjestää juhlia, uuden ja ehomman hotellin avajaisia. Hirveen ihana fiilis, mikä kulahtaa kun napsahtelee jos vaikka minkälaisia vastoinkäymisiä. Mutta - enempää en kerro kässäristä, joka vaan on jokaisen koettava itse! Biisejä tulee tuutin täydeltä ja joka kerran olisi mieli tehnyt nousta ylös, tanssia ja hoilata mukana, no edes tapauttaa, mutta tyydyin pidättyväiseen oloon ja olin hiljaa. Tanssin ja lauloin sisäänpäin ja sekin kyllä riitti, etenkin kun siellä oli siis muitakin ihmisiä.
Tämä elokuva on ihana, sellainen mistä tulee hyvä mieli pitkäksi aikaa. Sen aikana ei tarvinut ajatella mitään, sai vaan ihastella naama marrilla koko ajan, niin että ihan oli tulla posket kipeiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)