Syntipukki

Kuusankosken teatteri esittää nyt Agapetuksen näytelmää Syntipukki. Ensi-ilta oli jo 8.2, mutta vasta nyt pääsin katsomaan ja kyllä kiittelin itteäni, sillä esitys oli mitä parhain. Minä, joka olen pikkutytöstä asti rakastanut vanhoja kotimaisia elokuvia, niin osaan nauttia niistä myös näyttämöversioina. Tämän version on ohjannut Karolina Eklund-Vuorela, eikä ollenkaan hullummin.

Syntipukin tarinahan sijoittuu tavaratalo Sampoon (elokuvissa Stockman), missä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Kyllä Agapetus oli aivan huikea tarinan kertoja. Se juonen kulku, kaikki ne mutkat ja koukerot maustettuna kivalla huumorilla, tekee tästä näytelmästä niin ihanan, että sitä voi vaan katsella edelleen, vaikka alkuperäinen teksti on kirjoitettu jo 1930-luvulla.

Kuusankoskella Syntipukin sakki on viimeisen päälle hitsattu yhteen. Upea nautinto on katsoa esitystä, missä jokainen on roolissaan niin sisällä, että yhtään ei ollut sellaista oloa, että he näyttelevät vaan että he kaikki kertovat minulle tarinaa.
Pääosassa eli Syntipukkina loistaa Teemu Virsu. Miten ilmeikästä ja kokonaisvaltaista se oli. Hän oli juuri kuin repäisty jostain vanhasta kotimaisesta elokuvasta ja siinä me katsoimme ja ihastelimme, kuinka nuori mies esittää meille niin luontevasti syntipukkia, joka on Frans Esko Ylermi Adalbert Koikkalainen eli ”Mussu”!

Toinen päätähti on Emma Nokelainen, joka vetelee Irja Salon roolin niin nokkelasti, että sitäkin sai ihastella. Replat tipahteli reippaasti ja niin hauskalla tavalla, juuri niin rooliinsa kuuluvalla tavalla.

Aarni Ruuhimäki osaa myös hommansa, nyt Herra Vaaran osassa, pääjohtaja Vaara, joka ei naisia huomaa. Jari Lukkari loikkii ja toimii vahtimesari Miettisenä kuin Hannes Häyrinen, jollei paremmin. Tommi Vääränen oli Herra Aro, niin henkilökunnan päällikköä kuin vain saattaa. Hänen vaimonaan Katariina Lill-Smeds pani mustasukkaisuuden niin peliin, että melkein katsomossakin sukat hikosivat. Anika Kumpulainen oli se him...varakas rouva Ilola, Adalmiina Ilola, jonka laukkujuttu huvitti. Hetken aikaa luulin jo olevani lasten näytelmässä, kun yleisö oli huolissaan, että "Laukku jäi".

Kaikki olivat paneutuneet siihen, että meillä oli ihan mahtava nautinto olla katsomossa ja nauttia siitä, että näimme mitä hienoimman näytelmän.
Erittäin lämmin suositus mennä katsomaan harmiton ja hauska, mutta hyvin tehty näytelmä, mistä jäi todella kiva fiilis.

Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo