Strömforsin Ruukin taidekesä

On se komia sana ja kalskahtaa hienolle, ku sanoo käyneensä Stömforsin ruukilla. Ruotsinpyhtäällä tuli oltua ja se jotenkin taipuu suussa paremmin, eikä tarvitse mallista kirjoittaa. Vaan on se messevä paikka. Viritin ystävät sille taajuudelle, että nyt olisi ohjelmassa taidetta, joten singahetaan tsekkaa sitä! Niin ja eikun menoksi.

Ensimmäisenä menimme tutustumaan näyttelyyn, missä oli esillä menneiden aikojen paja, siis sitä ruukkitoimintaa esittelevä. Heti aluksi siellä on se tuoksu, mistä vaan tykkää vai onko joku, joka ei tykkäisi tervan tuoksusta?

Onneksi kuvaamani kuva on huono, se ei kuvaa ollenkaan sitä tunnelmaa, mikä siellä oli. Tervan tuoksun lisäksi, sillä oli vettä, mikä solisi ihanasti siinä ihan silmiemme alla.  Siellä oli infotauluja ja wanhoja valokuvia, mitkä oli suurennettu ja jopa osin väritetty, kertoen ajasta ennen meitä. Oli kiva bongailla, mitkä rakennukset ovat vielä jäljellä, sillä niitä on, Luojan kiitos !

Seuraavana lennähdimme Vinttigalleriaan, Wanhan navetan vintille, missä heti ovella tulee eräänlainen kolmiyhteys - vasemmalle, oikealle vai jäädäkkö paikalleen? Jostain kumman syystä, menen kuitenkin aina oikealle ensin ja mitä siellä...

Siellä esittäytyy TANJA NYO! Hän kertoo omilla kotivuillaan näin: Minulle taide ei ole terveen järjen tekeminen. Se on sen ulkopuolella. Taide voi selittää maailmaa, mutta ei koskaan tee sitä liian valmiiksi.

"Futuristista kehonmuokkausta tutkiva abstrakti maalaussarja tarkastelee kehon tulevaisuutta tekoälyn aikakaudella." kertoo ohjelmalehtinen. Minä olin jotenkin hiukan kauhuissani ja siirryin seuraavaan näyttelyyn, kun taas yksi meistä oli näihin tauluihin kovin ihastunut!

Tällä puolella on paljon tauluja ja ne kaikki on maalannut  Ritva Larsson. Nyt olimme sillä alueella, mitä oli minunkin jotenkin helppo katsoa ja ymmärtää. Yksi meistä, oli se, joka vain vilkaisi ja meni ulos odottelemaan, hän oili pitänyt enemmän toisesta näyttelystä. Me muut sen sijaan otimme kaiken irti. Osa tauluista oli meistä hauskoja, koska ne olivat tuttuja aiheita, mutta niissä oli jotain muutettu ja teki katsomisesta erilaisen.

Sitten oli tauluja paikoista, jotka olivat tuttuja ja niitä oli kiva bongata. Lisäksi oli tauluja, jotka puhuttelivat ja minua puhutteli erityisesti tämä:

Tuli heti sellainen olo, että Tyttö-rukka, mikä sinulla on, voisinko tehdä jotain, mitä on käynyt... Vastaavia tauluja oli enemmänkin ja uskon, että on näyttelyn se osio, mistä moni voisi saada jotain.

Siinä aulassa oli valokuvia, joita oli muokattu niin, että niissä ikään kuin oli tapahtumassa jotain. Kuvat olivat Mia Westerlund'n luomuksia!

Vahva suositus tälle taidevintille, sillä siellä on jokaiselle jotakin!