1. Mitä tuli mieleen, kun ensimmäisen kerran kuulit nimen Anu Pentik?
- Varhaisimmat muistot Pentikistä ovat jostain lapsuudesta, mieleen tulee Pentikin liikkeet, joissa käytiin äidin kanssa, niissä oli aina jotenkin rauhaisa tunnelma ja kauniit vaaleat värit. Aina meillä oli lapsuudenkodissa Pentikin astioita.
2. Kun sinut valittiin rooliin esittämään häntä, mikä oli reaktiosi?
- Kuulin roolista viime keväänä, kun en vielä virallisesti ollut aloittanut kiinnitystä Kouvolan teatterissa. Ravasin silloin Herrasmieshuijareiden harjoituksissa Tampereen ja Kouvolan väliä samaan aikaan kun olin Tampereella kiinnityksellä toisessa teatterissa, joten siinä hötäkässä en oikeastaan ehtinyt reagoida asiaan sen ihmeemmin - silloin keskityin selviämään senhetkisestä työrupeamasta. Mutta sitten kun luin käsikirjoituksen ja liikutuin jo ensilukemalta, tajusin että tässä on jotain hienoa käsissä. Ja mitä enemmän opin ja sain tietoa Anusta, sitä enemmän tajusin, miten mahtava etuoikeus on tehdä tämä rooli.
3. Olet onnistunut todella hyvin – millainen taustatyö on takana?
- Eniten olen saanut kommunikoimalla näyttelijäkollegoiden kanssa, jotka pääsivät viettämään keväällä pari päivää Posiolla Anun ja Topin luona ja tutustumaan heihin. Heiltä olen saanut paljon tietoa, lisäksi olen tietysti lukenut aiheesta sekä katsonut Anusta löytyviä videoita netistä. Olen niistä pyrkinyt saamaan kiinni nuoren Anun olemuksesta, tavasta liikkua ja olla. Lisäksi olen tutkinut saven käsittelyä, millaista fyysistä liikettä se kehossa tuottaa.
4. Mikä roolia työstäessäsi oli haastavinta?
- Näytelmän elokuvalliset leikkaukset ja tyylilaji olivat mahtava haaste. Esimerkiksi minun roolihahmollani on valtavan pitkiä kuljetuksia, joissa en poistu lavalta lähes ollenkaan, mutta ajallisesti vuodet kuluvat ja käydään valtavan isoja asioita läpi. Tunnetilojen leikkaukset sekunnissa, lavalta poistumatta, ääripäästä ääripäähän - esimerkiksi surusta ja itkusta suoraan ystävättärien väliseen kikatteluun - on ollut haastavinta. Mutta on ihanaa päästä haastamaan itseään!
5. Millainen tunne sinulla oli ensi-illassa, kun tiesit, että Anu Pentik seuraa sinua katsomossa?
- Ensi-illan tunteet oli jotain mitä en ole ennen kokenut. Jo se energia, mikä katsomosta välittyi juuri ennen esityksen alkua, kun odotin lavalle menoa, oli ihan poikkeuksellinen. Jännitti tietysti ihan älyttömästi, kun tiesin, että Anu on katsomossa, jännitin sitä jo pitkään ennen ensi-iltaa. Mutta en ole kokenut näin voimakkaan odottavaa, innostunutta, jännittynyttä, liikuttunutta energiaa aikaisemmin missään ensi-illassa mitä tässä oli. Ja itkuhan siinä tuli, kun Anu ja Topi tulivat lavalle ja yleisö osoitti seisaaltaan suosiotaan. Aivan mahtava kokemus.
Kiitos Satu haastattelusta!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)