Onneksi hänen koti toimii nyt museona, missä on upeita näyttelyitä ja juuri nyt meneillään Mieliala - Helsinki 1939-1945
Pian alettiin pelastaa kaikki tärkeä, kuten taide ja kulttuurihistoriallisesti arvokas aineisto. Niitä pakattiin kellareihin ja vietiin maaseudulle, kirkkoihin!
Kuvat evakuoinneista ja väestösuojiin menoista ovat upeita. Niistä näkee sen ajan muodin, anteeksi että kiinnitän huomiota tälläiseen, mutta ovathan kuvat Helsingistä. Huolimatta tyylistä, tilanne avautuu niin, että tulee paha mieli. Ihmisten elämä muuttui kertaheitolla.
Monille niin tutut paikat kertovat kuvissa karua tarinaa. Kuinka Helsinkiä pommitettiin ja miten sieltä lähti evakkoon lähes puolet väestä. Surullista kertomaa sekin, kuinka paljon lapsia lähetettiin sotalapsiksi.
Kun sotaa oli käyty, alkoi olla melko lailla haavottuneita. Rintamamiehiä, mutta myöskin siviilejä. Näyttely aukaisee tämänkin oven niin, että oikein sattuu. Puhumattakaan niistä, jotka eivät koskaan selvinneet.
Kiersin tätä näyttelyä tyttäreni kanssa. Minusta on aina hyvä viedä lapset, toki tässä tapauksessa jo aikuisen lapsen, näkemään sitä, mitä on tapahtunut ennen. Antaa hänen kaikessa rauhassa ottaa kantaa ja kertoa mielipiteitään sodan "tärkeydestä". On niin hyvä oppia tuntemaan historiaansa.
Niinpä ihan käsi sydämellä suosittelen käymään tässä näyttelyssä, se on hienosti rakennettu ja sen materiaali on paitsi upeasti koottu, niin koskettavaa.
Mieliala-näyttelyssä ei pyritä raflaamaan, vaan kerrotaan ihmisten mielialoista sodan aikana. Karua kertomaa, mutta niin totta.
Hakasalmen huvila on niin keskeisellä paikalla, että se on aina ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Tervemenoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)