sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Vaimoni on toista maata

Viikonlopun naurupaketti käytiin nauttimassa Kouvolan teatterissa, missä uusi komedia kutittelee nauruhermoja. Vaimoni on toista maata on näytelmä, missä voi naureskella monille asioille. Alkuperäinen teksti on ranskalainen ja sen on kirjoittanut Gilles Dyrek. Suomennoksesta vastaa Reita Lounatvuori. Tekstiä on sen verran vedetty Kouvolaan päin, että kivoja paikkoja siellä vilahtaa. Ohjaajan osaa jo toisen kerran Kouvolan teatterissa on päässyt hoitamaan Veli-Matti Karén ja erittäin kiitettävästi.


Äkkiä voisi kuvitella, että miten saadaan toimimaan näytelmä, missä on neljä näyttelijää ja yksi huone, mutta ha-haa, mitä vaan voi tapahtua.
Lähtökohta on se, että Helena ja Janne ovat yltiörakastunut pari, joiden luokse saapuu pariskunta Risto ja Veera. Risto ja Janne ovat vanhoja työkaveita, siinä kaikki. Helena tapaa pariskunnan eka kertaa ja Veera on molemmille täysin tuntematon. Niinpä väärinkäsitysten verkko on viritetty.

Ulla Virtanen, vierailevana tähtenä, sählää Helenan roolissa niin uskottavasti, että oikein huimaa. Ollaan ensin niin kultsipuppelia ja sitten kun mieli muuttuu, niin miten hymy hyytyy.
Panu Poutanen on kiltti ja myötäilevä Janne, niin rakastunut, että huh.
Janne ja Helena ovat niin Honey, honey, että juuri se meneekin sitten koomiseksi.



Risto ja Veera ovat se pari, joka todella hämmentää soppaa. Annina Rubinstein Veerana on vertaansa vailla. Jos on aihetta mököttää, niin sehän ei katso aikaa eikä paikkaa. Kun ei tunneta, niin voi ihan rauhassa mököttää, joskin se herättää erinäisiä kysymyksiä ja vastaukset keksitään. Veera on ensin niin ärsyyntynyt, mutta päättää sitten ottaa kaiken huvin ja hyödyn irti.
Juha Hippi Ristona  yrittää kaikkensa, että saisi pidettyä langat käsissä, mutta vyyhti sotkeutuu entisestään. Tuli lähes kaiken aikaa sellainen olo, että jotenkin asettui Riston puolelle.

Vaimoni on toista maata on sellaista komediaa, missä on hyvä nauraa. Laadukasta viihdettä kenelle tahansa ja jokainen voi nauraa itselleen tutulle jutulle. Minua nauratti Riston ja Veeran ilmeily, mutta myös moni muu, se kun Helena ja Janne kertoivat ensitapaamisesta, se kun Veeraa ärsytti hanittelu niin, että päätti olla Hanistanista.
Mielenkiintoinen juttu oli sekin, että esityksessä on KELLO, mikä näyttää aikaa, se ajoittain jopa hämmensi, koska yleensä teatteri on ajatonta.

Vielä sekin, että ABBAn musiikkia on käytetty niin hyvin mausteena, että rytmi  on taattu!

Kuvat: TAVATON media

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oliskos jotain sanottavaa ;)