lauantai 14. marraskuuta 2020

Kuin tuhka tuuleen

 Huimaa haipakkata Haminaan! Ensi-ilta oli jo 6.11 vaan kun ei silloin millään kerinnyt, niin mikäs sen parempi päivä kuin keskiviikko. Pakko oli nähdä, miten Haminassa tulkitaan KUIN TUHKA TUULEEN! Tämän näytelmän on käsikirjoittanut Panu Raipia ja Rauli Jokelin. Haminaan sen on ohjannut erinomaisen hyvin Jalle Niemelä.


Kupletin juonihan on se, että ollaan hautaustoimistossa, Hallamaa & Hallamaa, jolloin läppä lentää melko lailla kuoleman siivellä. Sisarukset Camilla (Jonna Kajander) ja Aurora (Katariina Myller), ja heidän hulttioveljenpoikansa Helmer (Jan Mykkänen) pitävät hautaustoimistoa. Yritys on konkurssin partaalla, sillä kukaan ei kuole ja nekin, jotka ovat kuolleet, ovat jättäneet maksamatta. 


Just kun kaikki on niin pahasti solmussa, ettei toivoa näy, niin estraadille marssii ämerikkalainen Tom Dudley (Jaro Suntio) ja hänen bimbot henkivartijansa vai mitkä lienee apulaisensa Frank (Markku "Penni" Lahti) ja Eddy (Jussi Vilkki) ja well, heillä olisi haudattavaa, paitsi että tilanteessa on "koira haudattuna". Rahaa on ja sitä tulee joka taskusta, joten tämän yhden asiakkaan hoitaminen pelastaisi Hallamaa & Hallamaan ahdingosta, niin että, ei kun toimeksi. 


Tom Dudley'lla on matkassa myös tyttöystävä, varsinainen hempukka, Honey (Piia Jussila). Aluksi hänen ongelmanaan on vain kengät ja nälkä, mutta ne haihtuvat, kun hän tapaa Helmerin.
Piia Jussila ja Jan Mykkänen näytelmän "ensirakastajina" ottavat tilanteen yhtä haltuun kuin toisensa. Se heittäytyminen, ilmeet ja eleet, ovat ihan huippuluokkaa. Oli ilo seurata sellaista hulvatonta menoa! Enkä ole ainoa, joka näin tuumii, sillä kuulin kyllä muitakin vastaavanlaisia kommentteja. 

Loppujen lopuksi poliisikin oli jo päässyt tilanteen tasalle ja tässä näytelmässä on naispoliisi Anneli Ahde (Mirva Peri). Sillekin on ihan oma syynsä, miksi poliisi ja miksi nainen.

Kaiken kaikkiaan tämä näytelmä oli hauska ja virkistävä, mahtavan vauhdikas ja otteensa pitävä. Kaikki roolisuoritukset olivat niin loistavia ja sellaisia, joita oli ilo seurata. Kertakaikkisen hauska piristysruiske pimeään vuodenaikaan ja yhtään ei harmittanut ajaa kotiin usvan kyllästämässä vesisateessa.

Kuvat: Haminan teatteri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oliskos jotain sanottavaa ;)