Kultainen vasikka

 Elämme aikoja, että emme pääse teatteriin, mutta Kouvolassapa olikin streamattu ensi-ilta. Suokaa anteeksi, että minulle kuitenkin järjestyi paikka seuraamaan kenraaliharjoitusta, sillä oli pakko tietää, mistä oikein on kysymys, koska pääsin ennen ensi-iltaa haastattelemaan näytelmän tekijöitä.  Niinpä nautin oikein täysin siemauksin näytelmästä Kultainen vasikka.

Alkuperäinen teksti on Maria Jotunin ja tämä versio, mikä alunperin on harjoiteltu Berliinissä, on tehty yhteistyössä monen teatterin kanssa. Ohjaajana toimi Mikko Roiha, joka on myöskin lavastuksen loihtinut. Pukusuunnittelu on Taina Sivosen.
Erittäin mielenkiintoista, että kerätään yksi näyttelijä aina teatterista ja heitä on tässä näytelmässä viisi. 

Eedit - Ella Mustajärvi - Kotkan kaupunginteatteri
Alvar ja Herman - Joonas Kääriäinen - Kouvolan teatteri
Lahja - Saara Jokiaho - Jyväskylän kaupunginteatteri/Teatteri Eurooppa Neljä
Katariina - Ritva Grönberg - Kuopion kaupunginteatteri
Jaakko ja Somero - Markus Ilkka Uolevi - Turun kaupunginteatteri

Kultainen vasikka on kirjoitettu jo 1918 ja edelleen aihe vaan on ajankohtainen, kun puhutaan rahasta ja miten ihminen siitä tykkää. Sitä haluaa olla vapaa ja ajattelee, että jos on rahaa, niin on vapaa, mutta onko? No, aihe voi panna miettimään monella tavalla. 

Tämä Kultainen vasikka on kuitenkin niin MikkoRoihamainen, että jos järjestettäisiin kilpailu, missä näyttettäisiin eri ohjaajien tuotoksia, niin tää olisi se, mistä saisi helpommat pinnat, koska Mikon oma tyyli on niin tunnistettavissa. 
Tykkäsin tavattomasti siitä, miten paljon tässä näytelmässä tanssittiin. Useimmat replat vaihdettiin samalla kun kroppa oli tanssin tahdissa. 

Kaikki näyttelijät olivat ihan hemmetin hyviä! Ella Mustajärvi oli hengästyttävän ihana ja hänen äänen soundi niin korvia hivelevä. Ritva Grönberg niin vakuuttava Katariina, että lähes pelotti. Vaan olipa lopputanssissa melkoista menoa. Saara Jokiaho vakuutti, miten haluaa naimisiin ja mikä tanssiosuus! Joonas Kääriäinen Alvarin jättäessä jäähyväisiä sai minut kyyneliiin, naurusta! Markus Ilkka Uolevi toi mieleen Someron osassaan Jorma Uotisen, ei huono.

Oli herkkua ja jäin miettimään paljon kaikkea, mutta miten ilahtunut olin, että sain tämän nähdä. Miten hyvältä tuntui istua penkissä ja nauttia ammatti-ihmisten esiintymisestä. Kiitos!

Kuvat: Moe Mustafa