Sellaista elämä on

 Tulipas käytyä Mikkelissä ja siellä kavuttii Naisvuorelle, koska siellä esitettiin teatteria! Hyvinkin hengästyneenä, enemmän innosta, pääsimme sinne, istahdimme omille paikoillemme. Aurinkolasit päässä, koska ne toiset näköttimet olivat jääneet autoon. Ei haittaa, esitys on taatusti häikäisevä.

Juha Junnu Vainion tuotanto oli laaja ja niistä lukemattomista biiseistä saa vaikka kuinka monta tarinaa. Tällä kertaa asialla ovat olleet Otto Kanerva ja Mikko Kivinen, jotka ovat osaneet kirjoittaa niin hersyvän spektaakkelin. Ja kun Mikko Kivinen on ohjaajana, niin matka taittuu joutuisasti, suvantovaiheita ei ole.

Kyllä jännitti, pitkästä aikaa olla teatterissa. Sitä oikein pukkasi herkkyyttä kehiin, että jee, nyt se alkaa, kohta saadaan nauttia taivaan mannaa. Kun Jussi Puhakka sitten alkoi ensimmäisen laulun, niin jo pukkas silmät hikeentymään. Että miten on kaunista, miten niin ihanasti esitetty, kuinka joku osaa laulaa, kaunista laulua tulkita ja livebändi veti niin helponoloisesti säestyksen.

Koko näytelmän alku oli tuttua, kun siinä vilahti samoja asioita kun elokuvassa Keisarikunta. Ensimmäinen puoliaika menee hyvin pitkälti Junnun melko lailla viinan huuruisen elämän pyörteissä. Väliajan jälkeen ollaankin sitten jo Jaffa-linjalla.

Jussi Puhakka siis tähdittää pääroolia ja jos aluksi mietin, että miten Jussi voi olla Junnu, niin hyvin! Ammattilainen osaa hypätä ihan minkälaisiin saappaisiin vaan. Vaikka on kyseessä hieno esitys, missä tapahtuu paljon ja roolejakin  piisaa, niin Jussin lisäksi oli vain NELJÄ näyttelijää. He sitten loikkivat roolista toiseen niin, että aina ei heti arvannut, kuka siellä nyt esittää.

Heitä oli Marjaana Manninen, joka oli mm. Katri Helena, Anita Hirvonen, Junnun äiti ja vaimo jne. Uskomaton ääni! Sitten - Tuuli Anikari, joka oli mm. Kristiina Hautala, Kikka ja Junnun eka vaimo Taina. Mutta mites sitten Aapo Oranen! Hän se kekkaloi Dannyn osassa, oli Kari Tapio ja Miettinen, pankinjohtaja ja baarimikko.

Vielä viimosena, joskaan ei vähäisempänä - Vintte Viitanen! Miten kevyesti askel svengasi isommaltakin mieheltä. Hänellä ja rooleja piisasi. Oli lääkärin takkia yllä ja sitten oltiin Rempoa ja kaupparatsua, puhumattakaan Toivo Kärjestä!

Koko tämä esitys oli ihan huikea. Mitä on näytelmä, missä kaikki toimii. Ami Laukkasen upea lavastus *tsek, Elina Lähteen kiva koreografia *tsek, Tarja Väisäsen monipuolinen pukusuunnittelu (Kari Tapion bootsit ja bokserit!) *tsek. Ylipäätään kaikki oli niin hyvin hoidettu, tehty ja toteutettu. 

Junnu Vainion musiikki on niin sellaista, että olisi vaikea kuvitella, ettei joku tunnistaisi biisejä. Ne ovat niin elämän makuisia, hauskoja ja lähelle tulevia, aina jollain lailla koskettavia. Tuli välillä mieleen, että jossain siellä hän albatrossin lailla liitää ja on hyvillään.

Sellaista elämä on, välillä naurattaa, toisinaan itkettää. Tämä esitys oli niin valtaisa kokemus, että kotimatkalla voi vain huokailla, että oli se ihana, oli se hyvä, kyllä kannatti lähteä!

Kuvat: Jere Lauha