Jäniksen vuosi

 Kävinpä Kouvolan teatterissa ja olipa mukana jälkikasvuakin. Pitkästä aikaa, ihan oikeaa teatteria sisätiloissa niin, että yleisöä oli enemmän kuin 10 henkeä, hieno fiilis ja tarjolla oli Jäniksen vuosi.

Mitään en ottanut etukäteen selville, joten lähdin niissä mietteissä, mitä minulla oli muistissa, kun oli lukenut Arto Paasilinnan kyseisen kirjan ja katsonut elokuvan, missä pääosaa veteli Antti Litja. No, olinkin jäänyt sinne aikakaudelle, sillä nyt oli sellainen versio, että ei isosti ollut yhtymäkohtia, paitsi nimi ja joo Vatanen ja se jänis, joita olikin aika monta. 

Tämän esityksen on dramatisoinut Kristian Smeds, Sami Keski-Vähälä ja Esa Leskinen ja kyllä mietin, millaisen sillisalaatin olivat koonneet, koska tarinaa tuli niin paljon, että minulta taisi mennä osa ohi. tarina oli siis sovitettu tähän päivään ja tämän päivän ongelmiin ja kriiseihin. Ohjaamisesta vastasi Seppo Honkonen.

Jos tarinan kanssa olinkin hiukan hukassa, niin näyttelijäsuoritukset olivat ihan huippuluokkaa. Oli niin ihana nähdä heidät siellä estraadilla ja nauttia siitä, mitä oli tarjolla kaiken sen korona-ajan harkkojen jälkeen. Kun heitä oli siellä vain viisi, mutta tuntui, että 25. Roolit vaihtuivat tämän tästä ja jäniksiä vilahteli siellä sun täällä ja aina joutui hiukan tsiikaa, kuka nyt on jäniksenä. Mutta - Vatanen oli vaan Vatanen eli Tommi Kekarainen, joka oli roolilleen niin omistautunut, että välillä kävi ihan huoli päällä. miten Vatasen käy.

Satu Lemola on ihan tähti. Kun hän heti alussa kurkistaa nurkan takaa, olisi mieli tehnyt hihkasta; Heippa. No, sain hillittyä itteni. Hänellä on y-k-s-i-t-o-i-s-t-a erilaista roolia! Jos pupuna onkin tomera, kiltti ja söpö, niin korppina kovin tuhma, mutta miten esitetty, wau!

Annina Rubinstein - hänelläkin 10 roolia ja kun hän oli siinä Voimaantuja-kohtauksessa, niin soi DOORS! Olin, että mitä hittiä, täähän oli aikanaan hitti. Vaan olipa hänelläkin kaikki pelissä, kun aamutakkisesta vaimosta aina hoitsuksi ja poliisiksi ja Jänöksi!

Markus Vaarallakin oli 11 roolia! Hauska roolinimi on Hörhökkeli, mutta kaiken lisäksi paljon muuta ja hei, tietty hän oli Jänö.

Tiina Winter loisti myös kahdeksassa roolissa. Aivan nautinnollisen reipasta ja pirtsakkaa menoa. Supikoira Moi, voi toista! 

Siis aivan mieletön määrä rooleja, ja ihan väkisin sitä aatteli, millainen kuhina kulisseissa, oikeat vermeet niskaan, mikä rooli ja kenen vuoro lavalle. Silti - kaikki sujui kuin rasvattu, mitään kömmähdyksiä ei huomannut. Tosin, en tuntenut kässäriä. 

Joten, kaikki ne, jotka tykkäävät vähän nykyaikasemmasta teatterista, niin pöytä on katettu. Minä tykkään Kouvolan teatterista, joten aika lailla sama, mitä siellä esitetään, nautinto on aina taattu.

Kuvat: TAVATON media