Adalmiinan helmi

 Kouvolan teatterissa oli helmiä koko katsomo täynnä, kun esityksenä oli Adalmiinan helmi. Ihana satu, minkä alkuperäinen teksti on Sakari Topeliuksen ja minkä oli nyt hienosti käsikirjoittanut Anna Krogerus. Ohjaus ja sovitus on Seppo Honkosen. 

Toisin kuin monet ajattelevat, että kun on kyseessä satu, niin se olisi vain lapsille, Ehei, vaan koko perheelle. Joskus aikoinaan nakitin itteni aina lasteni kanssa satunäytelmiin, mutta nykyisin pyydän jonkun ihan aikuisen, ehkä siksikin, että lapsenikin ovat jo aikuisia.

Tässä näytelmässä on kaikki kohillaan, aivan mahtava lavastus (Aili Ojalo), puvut (Jenni Purmonen) ja kampaukset (Satu Linerva). Niin, että silmän ruokaa oli riittämiin. Ensimmäinen ihastuttava roolitus oli se, kun yritin miettiä, kuka esittää Kuningasta!? Mietin kaikki mahdolliset miesnäyttelijät ja ei, ei tullut ketään mieleen ja suurin osa heistä oli jo omissa rooleissaan. Silti, jotain kovin tuttua ja kun sitten yht'äkkiä tajusin, että se on Tiina - Tiina Winter, niin hyvä, etten ääneen huutanut. Siis, aivan käsittämättömän hyvä. Jos joku sellainen tulee katsomaan, joka ei etukäteen tiedä ketään näyttelijöistä, niin eipä varmaan uskoisi, että kyseinen kuningasrooli on naisen esittämä. 

Adalmiinan helmi on ihana satu, mikä on erinomaisesti toteutettu ja kaiken krumeluurin keskeltä nousee opetus, hyvä opetus. Adalmiinan osassa loistaa Satu Lemola, joka on aluksi prinsessasana varsinainen riiviö, kunnes kadottaa helmensä ja katoaa, muuttuu. 

Kuten kunnon saduissa, niin on tässäkin haltiat, eläimet, hyvän ja pahan mittelö ja onnellinen loppu. Kun Adalmiina avautuu yleisölle, miten hänen elämä on vaikeaa, kuului katsomosta kirkas lapsen ääni: Mäkin vihaan mun elämää! Siinä tapahtui ns. show'n varastaminen, koska lähes kaikki puhuivat siitä väliajalla. Lapsiyleisö on ihan parasta ja niin aidosti eläytyvää.

Kun lopussa prinsessa sai prinssinsä ja prinssi prinsessansa ja puoli valtakuntaa ja kaikki oli niin hyvin, että ihan vettä nousi silmiin. Tämmöinen satuhetki teki niin hyvää keskellä lauantai-päivää, että sitä melkein hypähdellen käveli esityksen jälkeen kotiin. 

Kuvat: TAVATON media