Koska haminalaiset olivat ihan haltioissaan saadessaan kutsua ihmisiä teatteriin, niin olinpa minäkin. Ei kun kohti Haminaa ja siellä Maanalaisen armeijan iskuja seuraamaan. Haminan teatterille tämän hauskan kohelluksen on upeasti ohjannut Jalle Niemelä.
Kun esitys alkoi, niin se oli sitten menoa ja meininkiä, niin että meinasi katsomossakin tulla hiki. Tunnelma siis oli varsin lämmin ja siihen vaikutti kaikki, esitys, ihmiset ja intiimi tunnelma.
Näyttelijöitä on 18 ja en voi kuin ihmetellä ja ihastella, miten kaikki toimi niin hyvin. Jokainen hoiti osuutensa niin kuin olisi syntynyt rooliinsa.
Pääosassa on Jan Mykkänen, joka on niin pettämätön tapaus! Nyt hän soheltaa ranskalaisen kuppilan isäntä René'n roolissa ja siinä onkin hommaa niin, että ihan meinas hien pukata. Niin, että miten vaan voi saada elämänsä solmuun kaikin tavoin, niin nyt se setti on tarjolla.
Jonna Kajander esittää hänen vaimoaan Edith'ä, mikä on ihana ranskalainen hepsankeikka, jolta luonnistuu ihan kaikki. Pahemmaksi eivät jää tarjoilijat Mimi (Siiri Honkonen) ja Yvette (Katja Räsänen-Risu). Aina valmiina kaikkeen.
Koko näytelmä on täynnä herkullisia henkilöitä ja yksi heistä on italialainen kapteeni: ”Mina taalla, kapitano Alberto Bertorelli. Mina tekee kaiki naiset hulluksi” -Alberto Bertorelli (Janne Ravi).
Toinen mieleenpainuva oli Jouni Saikkosen esittämä Gruber. Hitto, mikä tyyppi ja ne kaikki ilmeet ja kropan kieli. Mahtavaa.
Sitten ihan huikea pariskunta Herra Flick ja Helga! Tuomas Guseff ja Katariina Myller olivat niin ihastuttavia. Kaikessa vakavuudessaan äärettömän koomisia.
Kaiken kaikkiaan jokainen, kaikki 18 onnistuivat rooleissaan aivan loistavasti ja se oli katsojalle suoranaista nautintoa, katsoa sitä, miten tarina etenee vauhdikkasti ja niin, että kaikki toimii. Mietin välillä, millainen harjoitusrupeama on ollut takana, että voi pokkana esittää sitä, mille yleisö nauraa.
Lavastus oli tunnelmallinen, sillä heti oli mukana siellä kahvilassa. Puvustus oli Pirjo Kotkavuori-Porkan ja se oli niin onnistunut, että hänet siitä palkittiin, eikä ollenkaan suotta.
Kun esitys päättyi, ajelimme erittäin hyvillä mielin kotiin Kouvolaan ja toivon, että mahdollisimman moni ajelisi nyt Haminan teatteriin, ihan mistä tahansa kolkasta, nauttimaan näin hauskasta esityksestä.
Kuvat: Mari Salmenhaara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)