Tämän vuoden Kuusankosken teatterin ensimmäinen ensi-ilta ja estraadilla Valmennetaan varas. Ranskalaisen rikoskomedian on kirjoittanut Maria Pacôme, kääntänyt Satu Milonoff ja Kuusaalle napakasti ohjannut Ilmo Ranne.
Esitys alkaa, kun ollaan kartanossa, on yö ja päähenkilö Celine herää ja päättää lähteä syöttämään kultakalaansa Joonasta. Tapaa sitten varsin tomppelin murtovarkaan ja siitähän se mielenkiintoinen ja nokkela sanailu alkaa. Minna Sipinen on ihanan räväkkä, selkeä ja hauska. Hän tekee Celines'stä niin ärsyttävän rakastettavan. Pikkurikollinen Guillaumen osassa temmeltää Pirkka Mäkelä ja osaa olla niin tomppeli, että ei voi kuin olla ihastunut.
Hyvin pian käy ilmi, että miksi Celine on niin tilanteen tasalla ja jutuissaan ns. niskan päällä, niin hän on mestarivaras ja hänen omaisuutensa on kertynyt muilta. Hyvänä apurina hänellä on taloudenhoitaja, kodin hengetär Anna, jonka roolin sujuvasti tulkitsee Heli Nikula. Pyörähtää käyntiin valmennusjakso.
Celinellä on poika, Pierre, joka on ihan eri alalla kuin äitinsä. Pierre'nä on Ari Lahtinen, joka on vakuutustarkastajan roolissaan juuri niin jäykkä ja muodollinen kuin vain saattaa. Ei parane olla äidin vitsailuissa mukana. Hänellä on kuitenkin uutisia, että aikoo tuoda päivälliselle "Erään" ja äitihän saa heti järisyttävän päänsäryn.
Hempsakka ja simpsakka Natacha yllättää kaikki ja sulosääri Mira Peussa korkkareissaan saa Natachan roolin hehkumaan.
Valmennetaa varas on äärimäisen nokkela ja hauska näytelmä ja en tiedä mitä odotin, mutta olin kyllä ystäväni kanssa sitä mieltä, että olipa nautinnollinen. Esitys kulkee herkeemättä, kaiken aikaa tapahtuu, replat toimii ja kokonaisuus on herkullinen.
Erityistä oli välispiikit, jotka olivat hyviä ja pitivät katsojan kartalla. Tuli ihan mieleen junamatka, kuinka alussa kuulutetaan tiedote, missä on ravintolavaunu, sitten seuraava pysähdyspaikka. Tämä matka kannattaa tehdä jo sen takia, että pääsee näkemään kuinka Jyrki Kleimolan valot saavat Celinen puvun vaihtamaan väriä. Mervi Suvela on loihtinut upean puvustuksen. Elina Perälän lavastus on osuva, kaikkea juuri sopivasti ja oivaltavasti.
Nyt kaikki katsomaan ja saamaan hyvä fiilis!
Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)