Mitä kuuluu Marja-Leena?

 Yksi kesän kohokohtia on sekin, kun pääsee Mikkeliin ja siellä Naisvuorelle katsomaan ja nauttimaan kesäteatterista. Tämän kesän viihdyke on Mitä kuuluu Marja-Leena? Käsikirjoitus on Mikko Kivisen ja Otto Kanervan ja kun he ovat kysymyksessä, niin tiedossa on taattua tavaraa. Ohjaus on Mikko Kivisen. Sama näytelmä menee myös Hämeenlinnassa....eli on siinä ohjaajalla ollu pari ruoria hallussa. 

Kuten jo nimi kertoo, niin on siis kyse Gösta Sundqvist ja Leevi and the Leavings-musiikista. Olisi vaikea uskoa, että olisi joku, joka ei pitäisi tästä musiikista. Tässä näytelmässä musiikki siivittää tarinaa ja toimii. Jokaiselle löytyy se biisi, mikä koskettaa kuin Vanha koulukuva. Pohjoisen taivaan alla saimme nauttia näytelmästä, joskin olikin katettu katsomo ja näyttämö.

Poika nimeltä Päivi (Marko Nurmi)kertoi heti esityksen alussa liikkuvansa kainalosauvoilla, koska oli akillesjänne tulehtunut. Eipä mitään, sai heti yleisön sympatiat ja Elämänmeno nyt vaan on sellaista.
Mutta mitä settiä saimme nähdä, oli Kyllikki (Tarja Matilainen) ja oli aivan uskomaton Amalia (Päivi Pylvänäinen). 

Pääosassa on Teijo Eloranta (TV:stä tuttu)! Hän se on varsin tomppeli Jouko Kinnunen, joka haikailee Marja-Leenan perään ja tössii lähes kaiken, mutta millä tyylillä - ilmeet ja eleet ovat kuin Elämä ikkunan takana. Hänellä on kaverina Keke Janunen, jonka osan ottaa haltuun Vakosamettihousuinen mies, Kalle Pylvänäinen. Yhdessä etsitään Marja-Leenaa ja kohteena on mm. Pohjois-Karjala, kunnes lopulta törmätään Turkmenialaiseen tyttöystävään.

Viisi näyttelijää, liuta rooleja ja menoa ja melskettä piisaa. Huumorilla höystettyä tarinaa musiikin ryydittämänä, niin se on just sitä, mitä kaivataan. Lavastus, huikea puvustus (Anitta Tukiainen) ja äänet toimii. Entäs livebändi - hyvin esillä ja nuoret miehet siellä antoivat sävelten soida!

Mitä kuuluu Marja-Leena? on näytelmä, mistä nauttii niin, että oikein poskiin sattui, ku niin hymyilytti kaiken aikaa. Millaista upeaa taitoa ja tunnetta saatiin nähdä ja nauttia. Koko esitys oli joka hetkessä mieltä nostattavaa ja kun tämän esityksen näki, niin elää taas sillä fiiliksellä pitkään. Niin ihanaa, että melkein herkisti, kun se loppui. Vaan kun yleisö soljui pois paikalta, yhellä sun toisella soi Elämää....

Kiitos !!!! Nyt voi taas jatkaa Unelmia ja toimistohommia!

Kuvat: Pihla Liukkonen