Poliisin poika

 Poliisin poika on jo ihan legendaarinen Jari Tervon kirjoittama tarina 1990-luvun Rovaniemen pikkurikollisista, hulppeeta rökälehuumoria parhaaseen malliin. Hannu Tyhtilä on ollu osallisena käsikirjoitukseen, että alunperin kirjaksi kirjoitetusta tarinasta on saatu elokuvaversio ja ihan lukematon määrä teatteritulkintoja. Nyt tämä on nähtävissä Kuusankosken taeatterissa, Eero Hasun ohjaamana ja sehän tietää taattua tavaraa. 

Juttuhan menee niin, että pankkiryöstöä suunnitellaan ja osin se toteutuukin, mutta koko sakki on enemmän ja vähemmän sekopäistä. He kaikki ovat niin tosissaan, että se ilmenee aika lailla tragikoomisena. Ihmissuhteet ovat niin kummallisia ja silti tosia. 

Jari Lukkari on Trampas. Hyvin osuvasti vetelee roolin, missä päähenkilö luulee olevansa fiksu, mutta onko? Viinaan menevä pikkurikollinen, joka on vastikään päässyt vankilasta ja jo heti on suunnittelemassa pankkiryöstöä, ikään kuin se olisi hänen "työ".

Avovaimo on Marjaana. Tanja Tuomi on ihan tähti, sillä se Marjaanan rooli on niin räväkkä, että se vaatii jo luonnetta. Marjaana on viimeisillään raskaana, mutta vaikuttaa olevan se porukan aivot. Laukoo totuuksia siihen malliin, että naurattaa, vaikka tilanne olisi vakava.

Marjaanan velipuoli, Lepsu, pikkasen toispuoleinen, mutta miten Teemu Virsu saa sen näyttämään niin lutuselta. Innostuu omista älynväläyksistään ihailtavasti. Lepsun tehtävänä on hankkia autokuski ja sen hän tekee ja saa oikein Tukholmasta asti Jussen! Arto Käki on Jussena ihan aito, tässä tapauksessa puoliksi eritrealainen, joten rukousnauha on ihan passeli. 

Marjaanalla on sisko, Paula, jonka autokin pöllitään!? Sari Rajulin hyppii roolista toiseen ja se on ihailtavaa ja katsojalle aina ihan mahtavaa, ku näkee, miten sitä joku voi muuntautua eri rooleihin. Hän on se Paula, sitten hän on portsarin osassa aivan hervoton, hän on Eeva, hän on pankkineiti. Kaikki menee ja ihan nappiin. 

Toinen roolista toiseen hyppivä on Mira Helli. Hän on tarjoilija, Trampaksen äiti, Lyyti Porstua ja Luusua. Se käheä nauru oli hyytävää, nyt kyllä nauratti, mutta tuli mieleen, että sopisi hyvin vaikka johonkin kauhutarinaan. 

Jos on tarinassa pikkurikollisia, niin onhan oltava poliisejakin. Kiimalainen ja Jaakkola. Pasi Taavitsainen Kiimalaisen roolissa vetelee niin pitkiä reploja, että oikein sitä kaiken aikaa aatteli, miten se on oppinut ton kaiken ja miten sitä joku vaan osaa ja muistaa kaiken mitä pitää sanoa ja niin, että se on luontevaa. Markku Heino se vielä ihan Jaakkolana konttaa portaat, niin olipa settiä.

Kun tässä tarinassa käydään kaupassakin, niin siellä on kauppias Vähäkähkönen. Aulis Forssell siellä sitten häärää ja joutuu perunoitakin keräämään. Ei ollenkaa huono, sillä ei ole hyvä olla ruokaa lattialla.

Koko esitys on ihan hemmetin hyvä! Elina Perälän lavastus on niin toimiva, Mervi Suvelan puvustus kohillaan ja vielä Jyrki Kleimolan tekniikka kruunaa koko paketin, niin mikä oli olla katsomossa ja nauttia koko setistä!

Kuvat; Heidi Koskinen-Järvisalo