Kuusankosken teatteri esittää nyt työelämäkomediaa näytelmässä Aatosta jaloa ja alhaista mieltä (melkein on aina pakko laulaa tämä). Käsikirjoituksen takana on Hanna Ryti, jonka olen oppinut tuntemaan lähinnä kirjoistaan, mutta hänpä onkin teatteriohjaaja ja näytelmäkirjailija. Ei siis ihme, että on saanut kasaan varsin mielenkiintoisen ja ryhdikkään tarinan. Karolina Eklund-Vuorela on tämän napakasti ohjannut.
Aatosta jaloa ja alhaista mieltä kertoo siitä, kuinka kaikki fuusioituvat, Kela, TE-palvelut ja sosiaalipalvelut. Oikea kauhuskenaario. Kuka voittaa ja kenen kustannuksella...
Anika Kumpulainen on ottanut haltuunsa Marjo Siltasen roolin hengästyttävän hyvin. Pääosa ja niin jouhevaa replikointia, että oli vaan pakko ihailla, vaikka Marjo Siltanen on ärsyttävä nilkki.
Tanja Tarkka on Marjo Siltasen "persettä nuoleva" sihteeri, joka on valmis mihin tahansa, pitääkseen työpaikkansa. Anni Kylmälä onnistuu oikein hyvin olemaan se lipevän mairea ruskeakielinen.
Leena Karhu ottaa toimittajan pestin vastaan ja joutuu monenmoisiin suorituksiin. Tämän roolin kuittaa Maija Kuntsi.
Elisa Heikkinen esittää Pirjo Perä-ahoa, joka on tehokas TE-toimiston virkailija ja jolla on elämässään hoidettavana poika ja äiti. Ihanan raivokasta toimintaa ja pirteää esitystä.
Finanssijohtaja Juhani Seppälä ei oikein tiedä menisikö kalaan vai...aika hukassa koko ihminen. Herkko Huttunen on ottanut roolinsa hyvin ja pelmahtaa esiin tämän tästä ja aina yhtä kivasti pihalla.
Sisu Laitinen on lutunen Santtu, joka on työtön ja kiltisti alistuu tekemään sen, mitä pyydetään. Onneksi löytyy jotain valoa tunnelin päässä.
Sitten on nippu pieniä rooleja, joissa loistavat Viivi Mauno, Nea Mannila ja Anu Ruuhimäki. Se on aina kivaa seurata, missä roolissa kukin esiin putkahtaa ja miten siitä selviytyy.
Koko esitys on vaikuttava. Vakavaa asiaa komedian keinoin, se on minusta oiva tapa herättää. Työelämä on usein raakaa peliä ja siellä pärjäävät vain ne, jotka huutavat kovaa ja ovat kovia, polkevat jalkoihinsa kaiken, mikä on tiellä ja ihminen ei ole minkään arvoinen, vaikka olisi sukua.
Toimiva lavastus on Elina Perälän, puvustus Mervi Suvelan.
Näytelmä on varsin onnistunut, loistavat roolit ja kaikki suoriutuvat tasapuolisesti hyvin eli kerrassaan mukava paketti.
Kuvat: Heidi Koskinen- Järvisalo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)