Pudotuspeli

 Kouvolan teatterin vuoden 2023 eka ensi-ilta oli PUDOTUSPELI. Käsikirjoitus on katalaani Jordi Galceran. Suomennos Anu Partanen.
Ohjaus Tiina Luhtaniemi. 

Tarjolla on näytelmä, missä on vain neljä ihmistä, jotka ovat tulleet työpaikkahaastatteluun. Pian he saavat kuulla, että yksi heistä ei ole hakija vaan kuuluu talon väkeen. Heidän kuuluu selvittää, kuka ei kuulu joukkoon. 

Katsoja on ihan kujalla, koska yrittää kaiken aikaa itsekkin ratkaista sitä, kuka se on??? Arpoo kaikista vaihtoehdoista vuoron perään kuka kukin on-leikkiä ja ei pääse perille. 

Ensisijaisesti olin aivan otettu näyttelijäsuorituksista! Jos olen aina ollut kallellaan Kouvolan teatterilaisiin, niin olin ihan mykkänä siitä, miten tässä näytelmässä vedettiin roolit!
Tiina Winter - Enric Font'n roolissa esitti miestä niin vakuuttavasti, että unohdin hänen olevan Tiina. Pidin myös siitä, että hänellä oli ne pastillit taskussa ja se kuului. 
Satu Lemola - oli osassaan myös mies, Carles Bueno'n osassa ja hei, olipa meininki. Makeet kuteet ja tatskat. 
Annina Rubinstein - Mercé Degas oli haastattelutilaisuuden ainoa nainen ja miten olikin ihan "aito espanjalainen". Oli niin helppo ottaa hänet sellaisena vahvana yritysnaisena, joka menee läpi vaikka mistä. 
Panu Poutanen - Ferran Augé, piinkova liikemies ja silti se, joka panee katsojan kyynelehtimään.

Pudotuspeli tapahtuu yhdessä tilassa, jonka todella hienon lavastuksen takana on Sanna Halme. 
Puvustus, mikä otti eritoten silmiini kaikkine yksityiskohtineen on Helena Hankosalon. Itse asiassa mietin, millaista on puvustaa, kun tietää, miten se on esillä? Nyt oli sellainen puvustus, mistä jäi mieleen Ferranin "kaulakorut",  Enricin koko yhteinen puvustus, ne värit ja kimallukset.  Carlesin ihanan punainen samettipuku ja Mercèn  jakkupuku. Tosin se, että välillä vilahti niin, ettei hänellä ollut sukkahousuja vaan sukat. 

Valot olivat tärkeässä asemassa ja siitä vastasi Esa Kurri. Puhumattakaan sitten äänistä, jotka takasi Antti Helineva. Vois luetella vielä vaikka ketä, aina siivoojista asti, mutta kokonaisuus muodostuu pienistä palasista ja lopputulos on upea. 

Kun mietin näytelmän teemaa, niin kiittelen itteäni, että olen jo sen verran wanha, ettei tartte osallistua työapaikkahaastatteluihin, sillä vaikka ne eivät ole vielä ihan sillä tasolla, kuin tässä näytelmässä, niin aika liki. Nuorilla on jo niitä ryhmätilanteita ja heille tämä näytelmä voisikin olla huviksi ja hyödyksi. 

Mikä oli parasta, niin en arvannut, miten näytelmä päättyi! Itse asiassa ilahuin siitä, että minua oli vedetty ns. nenästä! Menkää ihmeessä katsomaan ja jänskäilee, miten se menee!

KuvaT: TAVATON media