Näytelmä joka menee pieleen

 Keskellä lauantaipäivää saavuin ajoissa Helsinkiin, että pääsin tyttäreni kanssa nauttimaan Helsingin kaupunginteatterin esityksestä Arena-näyttämöllä, missä esitettiin Näytelmä joka menee pieleen. Olen nähnyt samaisen näytelmän aiemminkin ja jopa kahdesti, mutta se ei haitannut. Ei todellakaan, sillä tulkintoja on niin erilaisia, joten jälleen oli uusi ja tuore tulkinta nautittavana.

Näytelmä joka menee pieleen on alunperin Henry Lewis-Jonathan Sayer-Henry Shields-kolmikon käsialaa ja sen on suomentanut Mikko Koivusalo. Tämän HKT:n version on ohjannut ja sovittanut Pentti Kotkaniemi. Eikä ollenkaan pöllömpi esitys!!

Esitys alkaa, kun on ruumis...no ei, kun esitys alkoi jo sillä, kun se alkoi ennen aikojaan! Näyttämömestari Anne (Eija Vilpas) ja valo- ja äänimies Teuvo (Pekka Huotari) etsivät koiraa yleisön joukosta! Anteeksi pikkuspoilaus, mutta kun se oli niin hauska, etenkin kun toisella puolella istuva vanhempi rouva kysyi huolestuneena, että onko niillä ihan oikeasti koira kadonnut. Vakuutin, että ei ole, on ihan vaan läppä.
Pekka Huotari oli siis niin sellasen ikäkulun rokkibändin, olevinaan tosi kuuluisan, sakin joku jäsen, ehkä roudari, niin ettei ollut tunnistettavissa. Pisteet siitä!
Miksi he ovat tähtiä, niin koska heilläkin on omat roolinsa - ihan mahtavat!

Mutta siis, ruumis on ja sitä sitten ihmetellään. Eli on siis harrastajaporukka, joilla on näytelmänsä ensi-ilta, mutta jos ensi-illassa onkin pieniä jännitteitä, niin nyt sitten on ilta ja esitys, missä mikään ei onnistu. Porukan ohjaaja ja pääosan esittäjä on Santeri Kinnunen. Hän Tarkastaja Carter'n roolissaan jotenkin yrittää saada pysymään porukan kasassa ja juonenkin, mutta - ei onnistu. Toisin sanoen kun kaikki menee pieleen, se on riemastuttavaa.

Ei ole ollenkaan niitä näyttelijätyön helpoimpia esityksiä ja niin yleisö pääsee suorastaan haukkomaan henkeään, kuinka kaikki mikä menee pieleen, onnistuu täydellisesti.

Näytelmän nuoret miehet; Alex Anton (Roope, eli Thomas Colleymoore) ja Joel Hirvonen Masa, Cecil ja puutarhuri) pääsevät keikkumaan, roikkumaan ja jos vaikka mitä. Melkosen fyysistä ja jännää!

Tottakai kunnon murhamysteerissä on myös se hovimestari (Matti Rasila) ja se kirkuva, kohtalokas nainen Florence (Sanna-June Hyde).

Tämän näytelmän ensi-ilta oli jo vuosi sitten, mutta onneksi se on lämmitetty uudestaan. sillä katsomo oli aivan täynnä. Hauska farssi, mikä on niin taiten tehty, että kyllä pysyy hereillä, kun ihan koko ajana sattuu ja tapahtuu niin, että on oltava tarkkana, että näkee kaiken. 

Kuvat: Tapio Vanhatalo