Turun Linna

 Turun Linna on paikka, missä moni on käynyt, ainakin jossain elämänsä vaiheessa. Niin, minäkin sinne lapseni vein, kun olivat pieniä, että kyllä pitää tietää, mikä se paikka on... Hyvä, minä muistan ne reissut, mutta lapset ei. Oli siis ihan pakko ottaa revanssi, koska he, aikuiset lapseni halusivat (mahtavaa!!!!).

Yhtään en pannut hanttiin, sillä onhan se aina sellaista kivaa muistin virkistystä. Linnat ovat aina kohteita, missä viihtyy ja joka kerran saa jotain uutta tietoa. 

Napsin kuvia juuri niistä kohteista, mistä kaikki muutkin ottavat kuvia. Miksi, niin jokin sisäinen pakko, koska on vaan niin kuvauksellista. Kun saavuimme linnaan sisälle, niin olipa ystävällinen vastaanotto ja sitten kun lähdimme kiertämään, niin opasteet olivat todella selkeät. Ei tarvinnut sinkoilla sinne sun tänne, vaan kun noudatti niitä nuolia, niin koko linna tuli käytyä läpi. 

Opastaulut kertoivat tarinaa ja niitä oli helppo lukea ja nykyajan ihmisenä hämmästellä, miten paljon porukkaa oli linnassa asunut. Miten olivat ruokailleet ja ylipäätään eläneet. 

Kirkot ja kappelit olivat osa mahtavaa aluetta. Tuli sellainen jännä fiilis, miten ne ihmiset silloin joskus aikoinaan olivat siellä eläneet!!!

Hienosti oli värkätty alue, missä oli jos ja vaikka mitä wanhaa näytillä, mutta tässä tilassa oli jo sellainen fiilis, että hei, missä mennään, ollaanko vielä linnassa?

Katariina-näyttely oli niin valtaisa ja ihana, että unohdin kuvata!!!

Kaiken kaikkiaan aikaa meni aika lailla, kun joka kolo tutkittiin ja nautittiin siitä, miten kaikki oli niin näppärästi kerrottu ja esitelty. 
Museokaupassa teimme vielä pienet ostokset ja hyvillä mielin ja runsaalla historian tiedolla ravittuina poistuimme linnasta. Voidaan suositella sitä todella kohteeksi ihan kaikille, paitsi liikuntavammaisille, koska portaita piisaa.