Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

 Ristiinan kesäteatterin löysin kerran jotenkin ihan puolvahingossa, kun matkalla Mikkelistä vähän tykättiin ajella muita teitä kuin pääväylää. Sieltä löyty kesäteatteri ja millaisessa paikassa. Ei ku seuraavaksi sitten sinne ja nyt taisin olla siellä kolmatta kertaa, koska sellaisen vaikutuksen sieltä sai, ettei poiskaan voi olla. 

Tänä kesänä siellä menee Populäärimusiikkia Vittulajänkältä! Perustuu Mikael Niemen kirjaan (minkä olen lukenut) ja sen on sovittanut näyttämölle Pentti Kotkaniemi (taattua tavaraa pukkaa) ja ohjauspuikkoa on erityisen taitavasti heilutellut Jani Lastuniemi. Olen nähnyt myös sen elokuvan, joka tuli ensi-iltaan v. 2004. Joten tiesin, mistä on puhe, mutta silti - Ristiinassa tulkinta oli huippuluokkaa. 

Otin mukaan ystäväni, joka ei ollut ikinä ennen käynyt Ristiinassa ja oli ihastuksesta mykkänä, kun ajelimme kohti kohdetta. Hänellä ei myöskään ollut mitään tietoa, ei pienintäkään ajatusta siitä, mitä on nähtävissä.

Pääosissa on kaksi poikaa Matti ja Niila. Eletään Pajalan kylässä, ei olla oikein suomalaisia, muttei ruotsalaisiakaan, niin mitä ollaan, missä kaikki on pikkasen sisäänlämpiävää. Niilan perheessä on vielä melko lailla voimakas uskonnollisuus läsnä. Vaan pojat ovat poikia ja heille heti tavattuaan syntyy ystävyys, mikä säilyy... 
Pienenä näitä poikia esittää veljekset Asko ja Eki Kiljunen. Siis, mitä tulkintaa ja kuinka luontevasti pojat roolinsa vetivät. Siis ei voinut muuta kuin ihailla, kuinka ovat osaavia.

Ristiinassa on sellainen tyyli, että siellä on esiintyjät vauvasta vaariin ja voi vaan ihmetellä, miten se pakka pysyy kasassa, mutta niin on kortit jaettu, että kyllä se vaan pysyy. Nytkin oli vauva mukana ja oli hän sitten sylissä, lattialla tai rattaissa, niin homma toimi. Yleisö oli ihan lääpällään ja kuulin väliajallakin, kuinka sitä ihmeteltiin, että miten ihana ja suloinen.

Kun pojat sitten kasvavat, niin tulevat mm. bändikuviot mukaan. Leo Gynter tekee aivan loistavan roolin, sillä hän on niin Matti. Kun ei ole sillai Matti, niin on kertoja-Matti.  Nooa Nousiainen on Niilan osassa jotenkin niin uskottava. Poikien bändin rumpali Erkki - Rasmus Hangasmaalla energia ja replikointi ihan omaa luokkaansa ja kyllä - huomasin, miten nakkeli rumpukapuloita. Bassossa oli Holger - Valio Valtokari bassotti kyllä ihan oikeesti.

Tämä esitys oli sellainen, että siitä voisi kertoa ainakin heti kättelyssä 100 kivaa juttua, niin monta hauskaa kohtausta, mutta kerron vain pari ja nekin pintapuolisesti, koska ne on vaan niin nähtävä. Perinnonjako tai se testamentin luku, joka kesti ja kesti, koska niin monta juttua tuli vastaan, vaan siinä oli ne pysäytetyt kohtaukset aivan mahtavia! Jopa vauva oli mukana niissä!!!
Sitten oli se, kun Matin isä alkoi isälliseen tyyliin kertoa aikuistuvalle pojalleen elämän tärkeitä asioita. 

Koko esitys, oli ihan koko ajan MAHTAVA! Upeita roolisuorituksia ja koko tarina itessään jo oli huippu, mutta miten se esitetään, niin Ristiinassa vedettiin niin, että ystäväni oli sitä mieltä, että meni heittämällä kärkeen! Kyllä, näin on!

Kuvat: Vilhelmiina Salmikunnas