Reinikainen

 Reinikain tul Haminaa! Sitä ol sitte lähettävä kattoo. Iha ol nii, ku ois tölsäst kattellu, ku nii ne siel haasto tamperetta haminalaisittain.
Reinikainen on alunperin Neil Hardwickin ja Jussi Tuomisen kässäri. Panu Raipia on sen sitten dramatisoinut ja Haminaan tämän lupsakan poliisikomedian on ohjannut Ville Virkkunen. 

Ilahduttavaa oli heti se, että Jan Mykkänen oli Artturi Sakari Reinikainen. Kotvasen otti sopeutua siihen, koska Mykkänen ja Tenho Saurén (nuoremmille tiedoksi, että  Saurén oli se, joka alkuperäistä Reinikaista esitti) eivät muistuta toisiaan millään lailla. Vaan kun pääsi mukaam juoneen, niin kyllä unohtu kaikki entiset ja sitä eli ihan "carpe diem"-meiningillä. Mykkänen oli niin Reinikainen, supliikki, älykkäästi toimiva ja ripeäotteinen. 

Koko juttuhan menee hyvin pitkälti niin, että poliiseista on tehty melkoista parodiaa. Silti, sellaista hyväntahtoista, josta ei voi ottaa itteensä, paitsi tietysti ne mielensäpahoittajat, mutta toivon mukaan sellaiset eivät käy teattereissa. 
"Vakioasiakkaana"  on Tenu, aina jostain poimittu, mutta sivistykseltään se, joka tiesi aina vastaukset poliisien käymään tietokilpailuun. Matti Wigelius sai olla Tenun osassa sillai ihan "väsyneenä".

Ylikomisario Rautakallio oli oikein sellainen ylitse muiden, mitä tomppeliuuteen tulee. Hannu Niemisellä oli oikein kiva rooli siinä, jos oli se toinenkin osa olla erään vainajan veljenä.

Kun Reinikainen tulee kotikylältään Tampereelle, niin vastaavasti Tampereelta lähtee poliisi sinne kotikylälle. Pienimuotoinen vaihtokauppa, mikä ei ihan ohjekirjan mukaan mene. Reinikaisen äiti sitten aiheuttaa pientä puhdetta ja siinä kunnostautuu Eija-Kaarina Mäkelä.

Kaikennäköistä sattuu ja tapahtuu, sillä jos on poliiseja, niin on myös rosvoja, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita on tiedossa, joskin huumori on mukana kaiken matkaa. 

Vaan olipa niin maan perusteellisen kivaa viettää lauantaita Reinikaisen seurassa. Kesäiseen tyyliin ensin pikkasen ripotteli ja sit lopussa vartin verran satoi oikein kunnolla. Silti kiitos koko porukalle kivasta tuokiosta. Sade aina harmittaa näyttelijöiden puolesta, koska he kastuvat. Meillä. hyvin varustautuneilla kesäteatterikävijöillä on aina sadevermeet mukana. 

Kuvat: Mari Salmenhaara