Harjunpää ja rakkauden nälkä

 Olipa ihan pakko päästä katsomaan Kuusankosken teatteriin Harjunpää ja rakkauden nälkä. Muistan hyvin, kun vuosia, monia vuosia sitten luin kirjan ja se jäi hyvin mieleen. Matti Yrjänä Joensuu oli taitava kirjoittamaan rikoksista, joissa tuotiin esille se, miksi jotkut tekevät rikoksia, millainen tausta heillä on. Kirja oli Finlandia-palkintoehdokkaana 1993.
Dramatisoinnista vastaa Heikit, Salo ja Paavilainen.

Kuusankoskelle tämän näytelmän on ohjannut Heidi Koskinen-Järvisalo.

Janne Järvisalo on armoitettu Harjunpää. Juuri sellainen poliisi, jolla on monta asiaa yhtä aikaa menossa, esimiehet superärsyttäviä nokkijoita, mukava työkaveri ja perhe, joka ymmärtää. Näytelmässä Harjunpää herää usein pöydän alta. Oikeesti meni niin, että saunasta, koska ei halunut herättää perhettä tullessan kotiin yleensä silloin, kun muut nukkuvat. 

Onervan osassa teutaroi Tanja Paakkulainen. Varsin reipasta ja paikoiteillen hauskaakin toimintaa. Hyvin tuli esille se työparina oleminen ja tukeminen, saumaton yhteistyö. Ihan parhaita kohtauksia ne, missä Harjunpää ja Onerva olivat yhdessä.

He tutkivat tapausta, missä naiset kertoivat havainneensa, että joku oli käynyt heidän luonaan öisin. Mitään ei juurikaan ollut tapahtunut, eikä murtojälkiä ollut. Kuka se on ja miksi se joku tekee niin?

Leinosen perhe olikin sitten ihan oma lukunsa. Koko perhe ihan sekopäitä, mutta siihenkin on syynsä. Lasten äiti, Kultamuori ei kyllä Paras Äiti-titteliä olisi koskaan saanut. Kultamuorina on ihana Ritva Muhonen, jota ei meinannut millään uskoa niin kamalaksi akaksi.

Lapsina ovat Tia Aronen (Sisko Leinonen), Antti Salmela (Reino Leinonen), Herkko Huttunen (Lasse Leinonen) ja Sisu Laitinen (Tipi Leinonen). Huolimatta Kultamuorista, he sisaruksina pitivät yhtä!

Lisäksi saimme nähdä Kimmo Puhakan suht vihaisen ja läpeensä ärsyttävän Lampisen roolissa. Aulis Forsell oli omaa etuaan tavoitteleva osastopäällikkö Järvi ja vielä oli toinenkin osa, Harjunpään isä. 
Anni Kylmälä oli Nokiruusu, yksi niistä naisista, jonka luona yöllinen hiippailija kävi. Lisäksi Anni oli Harjunpään tyttären osassa. Nea Mannila oli Harjunpään ymmärtäväinen vaimo ja Vehnätukka.

Tämä näytelmä tarjoaa niin monta aihetta, että pureskeltavaa jää pitkäksi aikaa. Ajallisesti ollaan 1980-1990-lukujen taitteessa.

Lavastuksessa oli kiva yksityiskohta: Se, kun Nokiruusu kävi nukkumaan, niin se sänky!!! Jo sen takia kannattaa mennä katsomaan, koska en ole koskaan nähnyt vastaavaa. 

Kyllä, minä pidin esityksestä, sen annostelemasta tarinasta ja näyttelijäsuorituksista. Ystäväni antoi vielä lisäplussat biisivalinnoista!

Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo