Konsertti-elämys !

Tulipas käytyä konsertissa, siis ihan sellaisessa oikeassa, hienossa konsertissa. Oikein klassista, hmm... jota en olekaan aikoihin käynyt kuulemassa. Joskus lapsena, kun koulun kanssa oli mentävä kaupunginorkesterin konserttiin. Niistäkin jäi mieleen vaan Pekka ja Susi, ja tottakai soitinten esittely. Silloin oli aika hienoa, jos lyömäsoittimissa oli lautaset. Sitä vahti, että milloin lämähtää.

Nyt menin sitten Kymi Sinfonietan konserttiin kaupungintalolle. Oli aika jännä olo, että mitä tuleman pitää ja kykenenkö olemaan hiljaa, kun oli yskä ja osaanko ylipäätään käyttäytyä. Miten sitä kuvittelee, että on olevinaan sellaisessa konsertissa niin paljon itseään paremmassa seurassa, että kompastuu vähintään portaissa.

Olisi pitänyt olla siellä jonkun vanhan konkarin kanssa, että olisi voinut kysellä aina kaikkea, mitä tuli mieleen. Jotenkin minua hämmästytti se, miksi orkesterin pitää viritellä soittimiaan silloin, kun olisin kuvitellut konsertin alkavan? En voinut sille mitään, mutta se on aika raastavaa. Sitä kun vaan on rampannut bändikeikoilla ja siellä on tapana tehdä soundcheck, niin että sitten vaan soitto soi, kun yleisö on paikalla.
Miksi kapellimestari kätteli kahta orkesterin jäsentä? Ymmärrän, jos vain yhtä, mutta kahta? Kun soitto viimein alkoi, sitä kuunteli oikein sujuvasti. Vaikka, ihan vääjäämättä minulle tulee klassisesta musiikista vanhat kotimaiset elokuvat, ne kohtaukset, kun kuvataan pilviä ja viulut soi...

Viulut todellakin soivat! Niitä oli useita, vaikka en takariville mitään oikein nähnytkään. Mietin sitäkin., että onko jokainen viulu pakko olla? Mitä jos yksi viulu olisi puuttunut, tullut sairaaksi, olisko kukaan huomannut? Mitä eroa on ensiviululla ja toisella viululla? Tiedän vain sen vertauksellisen tarkoituksen(kun jää rannalle soittelee, sitä toista viulua).
Tässä konsertissa oli oikein solisti. Siro japanilaisneito viulunsa kanssa, jota käsitteli niin kuin ei koskaan mitään muuta. Muutenkin hän näytti siltä, että eli musiikille. Yritin kuvitella häntä perunanistutustalkoisiin, mutta en kyennyt.

Milloin pitää taputtaa? Olisin voinut taputtaa monta kertaa, sillä en ymmärtänyt, milloin kappale loppui tai milloin se oli vaan jonkun osan loppu? Olin panevinaan merkille, että kapellimestari kääntyi yleisöön päin silloin kun sai taputtaa. Sitäpaitsi siellä oli ihmisiä, jotka mitä ilmeisimmin tunsivat sen soiton kulun. Wau! Upeeta! Minulle ei ollut mitään tuttua, ei missään kohdassa.

Väliajalla juttelimme, että olisi kiva jos ensikertalaisille olisi ohjeet! ON! Kappas, kun vasta tänään löysin, kun menin Kymi Sinfonietan sivuille. Hienot ohjeet, konserttietiketti! Ehkä sittenkin selvisin, vaikka väliajalla olisin voinut olla hiukan hiljempaa...