Jälleen oli se aika vuodesta, kun pääsi Loviisan wanhoja taloja ihastelemaan. Äkkiä laskettuna taisi olla kohdallani jo seitsemäs kerta ja aina vaan jaksan olla viehättynyt. Loviisa esittäytyy niin hillityn kauniina, niin lempeän ystävällisenä, että millään ei malttaisi lähteä kotimatkalle.
Tällä kertaa kiinnitin huomiota puutarhojen kukkaloistoon ja ikkunoihin. Kyllä voi ikkunat olla persoonallisia ja sellaisia, että niitä ja niistä katsominen on elämys. Kun on hulppeat kehykset avautuvalle näkymälle, se on jo taulu.
Vaikka kesä oli jo jotakuinkin selätetty, niin silti oli kukkia! Ja miten olivat nätisti istutettu! Puutarhat olivat toinen toistaan kauniimpia ja sielua koskettavia luomuksia.
Tilojen avaruus ja valoisuus on aina hivelevää. Erilaiset portaat ja valot! Kivat yksityiskohdat ja oivallukset.
Mitään ei voinut katsoa yhdellä silmäyksellä. Oli annettava katseen levätä ja painaa mieleen kaikkea näkemäänsä.
Jotta jaksoi kulkea ihanan aurinkoisessa säässä, oli lukuisat mahdollisuudet nauttia ravintoa.
Konditorian ihanat sämpylät, sataman olut ja Kappelin leivokset! Kyllä kelpas!
Kaikki kuistit olivat juuri sellaisia, että olisi vaan halunut istahtaa, juoda kupposen ja antaa ajan olla.
Makuuhuoneissa oli aivan uskomaton harmonia. Heti tuli sellainen levollisen rauhallinen olo.
Joka kerta ja niin tälläkin kertaa, kävi niin, ettei millään kerennyt nähdä kaikkea mitä halusi. Silti tuli hyvä mieli ja ajatus siitä, että ensi vuonna uudestaan!
Kiitos tästä tapahtumasta!
Loviisan Wanhat Talot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)