Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja on jo sysisuomalainen käsite. Ei voi olla ketään, kuka ei olisi mieltänsä mennyt pahoittamaan, jos ei ole perunaa ja ruskeaa kastiketta, tai ihan mistä tahansa muusta sysisuomalaisesta syystä. Nyt ei kuitenkaan ole kyse pelkästään siitä vaan Miniästä! Mielensäpahoittajalla on miniä ja tämä onkin ihan eri tarina. Esitetään Kuusankosken kesäteatterissa - kyllä - Kuusankoskitalon pihalla huikeissa puitteissa.
Eero Hasu ja Jyrki Kleimola ovat värkänneet sellaisen esityksen, että siitä ei voi kukaan mieltänsä pahoittaa! Ei voi enempää olla osuvampi näytelmä, sellainen, missä on ihan kaikki se, mitä haluaa nähdä ja kuulla. On musiikkia, on sitä sysisuomalaisuutta, on se mahtava appi-miniä-suhde, on Venäjän kauppaa ja sitä elämää itteesä! Makeasti naurattaa, mutta kyyneliltäkään ei voi välttyä.
Miniän roolin vetää sellaisella vauhdilla ja antaumuksella Tanja Tuomi, että ei voi kuin haukkoa henkeään ja ihastella. Oliko se edes näyttelemistä, sillä niin se kaikki tunnelma ilmeineen tuli esille, ihan joka ikinen hetki. Sitä oli siis kerta kaikkiaan nautinto seurata, mikä voima ja vimma välittyi. Sitä eli niin hänen kanssaan ja nautti joka ikisestä raivosta (tämän voi varmaan vain naiset ymmärtää).
Appiukon roolissa on Aulis Forssell, joka on niin osuma! Lunkisti pahoitteli mieltään aiheesta peruna ja moni muu wanha juttu, että oikein melkein ärsyyntyi, jos ei itekkin niin kovin siitä perunasta tykkäisi. Vanha ukon jäärä, jolla kuitenkin on se kääntöpuoli.
Nuori lahjakkuus Set Häkkinen on Miniän aviomies Martti ja venäläinen Sergei. Eikä siinä vielä kaikki, hän on myös taustabändin kitarassa. Set laulaa, soittaa ja näyttelee ja se on sellainen paketti, mistä todella nauttii.
Maria Koivukari se vetää myös tuplaroolituksen! Hän on se herttainen anoppi ja sitten hän pomppaa lavalle ja onkin Ljudmila. Maria vielä laulaa molemmissa rooleissa ja sekös on kaunista kuultavaa.
Mielensäpahoittaja orkesteri on tämän näytelmän kirsikka kakun päällä! Kruunaa koko esityksen, sillä kukapa voisi pahoittaa mieltänsä elävästä musiikista. Mukana puikoissa Set Häkkisen lisäksi Jenkki Nieminen ja Petri Tähtinen.
Tätä näytelmää ei voi jättää näkemättä, niin on vauhtia ja meininkiä! Kun tämän epistolan käy läpi, ei voi ihan hetkeen pahoittaa mieltään mistään, ei vaikka perunat olisi loppu. Itse asiassa pahoin pelkään, että hyvän mielen tästä saattaa saada, eikä vain hetkeksi.
Kuvat: Elina Winne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)