Koska kaupunginteatterissa on meneillään peruskorjaus, näytelmä menee Logomossa. Siellä oli kaikki oikein, sillä kaikki toimi ja pelasi kuin junan vessa. Palvelu oli ensiluokkaista, sillä niin hyvin otettiin vastaan, pidettiin huolta ja hymyssä suin.
Varsinainen esitys. Anna-Leena Härkösen Kaikki oikein oli täysosuma. Olen lukenut kaikki Anna-Leena Härkösen kirjat ja pitänyt niistä. Niistä ei voi tehdä huonoa näytelmää ja sillä asenteella lähdin liikkeelle ja olin jälleen oikeassa.
Katsoin heti aluksi, että aika vaatimaton, jokseenkin askeettinen lavastus. Hah, se olikin aivan Uljaan upea, sillä valkoisista seinistä irtosi aina tarpeen tullen niin pöytää kuin sänkyäkin. Hyvä Jani Uljas! Rooleja ei ole paljon ja ne taas hoidettiin pienellä, mutta tirpakalla porukalla.
Tilanne on se, että on lapseton pariskunta, Eevi ja Kari. Eevi on hiukan hepsankeikka(miun näkövinkkelistä) ja Kari taas viinasta tykkäävä hevimies(melkee ku Hynynen). Eevi ihan sattumalta päättää tehdä lottorivin ja miten ollakkaan, ihan sattumalta on Kaikki Oikein!
Eevinä heiluu Minna Hämäläinen, mikä ainakin katsomon kahdeksannelta riviltä näytti aika usein Anu Hälvältä. Ihan mieletön tyyli ja se meininki. Vaikka juuri Eevi oli se, kuka sen rivin voitti, vaikutti hän täyspäiselle, enimmän aikaa.
Eevin mies Kari on enimmän osan päissään ja siitä suoriutuu Stefan Karlsson, joka laukoo kyllä paikka paikoin ytimekkäitä reploja. Kirjan mukaan kuvittelin hänet niin erilaiseksi, että jouduin hiukan ottamaan uutta näkökulmaa, mutta hyvin meni.
Hah, siis melkee siis niin ku ois Hynynen ja Anu Hälvä estraadilla, mut ei ihan!
Kaikki oikein on melkosen viihdyttävä näytelmä siksi, että Härkösen sanan säilä on vaan niin osuvaa ja viiltää melkein kurkun auki. Silti, se koskettaa, osuu ja pistää miettimään, että kaikki ei ole aina sitä miltä se näyttää. Huumorista huolimatta, tulee ajattelemisen aihetta ja monelta kantilta.
Alisa Salonen vetää sitten viisi roolia! Ihan kaikki oikein, sillä välillä oli oikein tarkennettava, onko kyseessä sama henkilö. Oli se! Kummasti vaan onnistui olemaan niin erilainen.
Sama juttu oli Eila Halosen kanssa. Kun hän esitti Eevin äitiä, joka oli pyörätuolissä oleva äitivanhus ja sitten taas Helviä, joka oli niin tavattoman reipas, jäi todella ihmettelemään.
Entäs Kimmo Rasila! Ihan uskomaton suoritus kolmessa erilaisessa roolissa. Olin suu auki ihastuksesta. Kun hän oli ollut äärimmäisen tehokas ja pedantti Veikkauksen Raimo Kuitunen, niin jo hän esitti tiukasti Eevin isää ja pian oli jo Rekona, Karin bändikaverina, mikä oli näistä kolmesta roolista ehkä se huikein!
Kiitos käsiohjelman, muuten olisin ollut ihan hukassa. On aina upeaa nähdä, kuinka sama ihminen hyppää roolista toiseen.
Ajatushan on kuitenkin se, että kun ihminen voittaa ihan hirveästi rahaa, mitä siitä seuraa!? Hyvää vaiko pahaa? Kuinka kukaan voi silloin pysyä järkevänä? Miten se muuttaa ihan kaiken... Jokainen haaveilee siitä lottovoitosta, mutta sitten kun napsahtaa Kaikki oikein, onko kaikki oikein?
Tässä näytelmässä oli kuitenkin kaikki oikein. Se nauratti, se pisti ajattelemaan, se herkisti, se ihastutti ja riemastutti. Ohjauksen ja dramatisoinnin kaiken oikeaksi muokkasi Paavilaisen Heikki!
Kuvat: Kirsi Lönnmark
Turun kaupunginteatteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)