Juhannusyön uni

On ihan pakko myöntää, että sivistyksessäni on ollut Juhannusyön unen mentävä aukko, vaan nyt se on paikattu ja missä, niin Kauniaisten Työväen Akatemiassa, jossa kertakaikkisen mahtavat näyttelijaopiskelijat vetivät sen heti niin viimesen päälle.
Juu, oli suunnistettava tämän nautinnon takia Kauniaisiin asti! Eikä sitten ollut turha matka. Yllätyin niin positiivisesti, että vieläkin huimaa.

Juhannusyön uni on Shakespearen rakastetuimpia näytelmiä. Nimi on välillä vaihtunut eli tunnetaan myös nimellä Kesäyön unelma ja Kesäyön uni. Nyt kuitenkin näimme uusimman version vuodelta 2005, minkä on suomentanut Matti Rossi.

Kuva: Kaisu Säynevirta
Lavastus oli yksinkertainen ja oikein jännitti, mitä tuleman pitää, mutta se oli turhaa. Ihan ensi metreiltä näytelmä lähti niin hyvin käyntiin, ettei hyytynyt kertaakaan. Suoritukset olivat kerrassaan loistavia ja olin ihmetyksestä innoissani, että miten upeita rooleja ja niiden tulkintoja.

Tarinassa on kolmenlaisia tyyppejä: Rakastavaiset, joihin kuului kaksi "pariskuntaa" ja herttuapari, sitten neljän hengen miessakki ja metsän väki. Nämä porukat esiintyivät ensin vuorotellen ja sitten lomittain.

Rakastavaisissa oli pientä kitkaa, koska samaan naiseen oli rakastunut kaksi miestä, kun taas se yksi nainen oli aivan hullaantunut yhteen mieheen, joka ei hänestä piitannut. Metsän väki puuttuu asiaan ja jos ensin meneekin pieleen, niin lopulta onnistuu.

Miesporukka suunnittelee häihin ohjelmaa ja päättää esittää näytelmän. Kaikessa yksinkertaisuudessaan he ovat ihastuttavia. Uskaltaisin väittää, että juuri se porukka oli koko näytelmän hauskin ja innostavin. Aina kun he tulivat lavalle, alkoi naurattamaan.

Rakastavaisista Helena(Ida Hyvönen) oli niin huvittava - niin ihan pakko myöntää, että tämä  Shakepearen klassiko naurattaa ja se hupi nousee päällimmäiseksi. Helena oli vaan niin reipas ja rakastunut, että alentui melkeinpä koiran virkaan. Miesten tappelukohtaus(painiminen) oli niin uskottavaa, että olin vähällä uskoa, että kohta sattuu ihan oikeasti.

Metsän väen kelpo menninkäinen Puck(Petra Koivula) oli selkeä ja toimiva, oikea menninkäinen. Teki jekkuja, mutta myös hyvää. Notkea liikkuminen oli kivaa katsottavaa.

Miesten porukasta Petteri Lankku(Karoliina Illi) oli niin ilmeikäs, että se oli hykerryttävää. Uskomatonta tulkintaa kasvojen liikkeillä. Kokonaisuutena niin hyvä paketti, että mielellään näkisi uudestaankin.
Simo Sukkula(Maria Koivukari) oli myös ihastuttava. Hän oli niin ihanan iloinen ja se nauru, vieläkin naurattaa, miten joku osaakin sillai nauraa, huolimatta että on välillä aasi.

Koko porukasta leijui ilmassa mahtava nuoruden into ja lahjakkuus, se tekemisen meininki, mikä välittyi varmasti ihan jokaiselle, joka yleisössä sai tästä esityksestä nauttia!

Hieno kunnianosoitus Shakespearelle, jonka kuolemasta tulee tänä vuonna 400 vuotta!