Juhlan jälkeen

Juhlan jälkeen on esitys, missä ei ole juhlista enää tietokaan. Se on raakaa ja karua kuvausta siitä, miten nainen juo, äiti juo. Se ei aina näy, koska äiti, nainen on muuten niin tehokas, ainakin alussa...

Esityksessä laulaa ja esittää Elina Ylisuvanto, joka astuu hurjiin tarinoihin. Katsoja voi vaan haukkoa henkeään, kun eteen luodaan kuva äidistä, joka juo ja juo, silti yrittää parhaansa mukaan hoitaa lapsensa ja perheensä. Suoriutuu päivästä toiseen, mutta juo kaiken aikaa ja se nousee päällimmäiseksi, että on pakko juoda, olla humalassa, ei halua lopettaa...

Elina Ylisuvanto on uskomaton! Hän muuttuu aina naisesta toiseksi naiseksi. Milloin hän on nainen Amerikassa, joka juo siellä, jopa poikaystävänsä vanhempien viinit. Sählää ja sekoilee, tulee Suomeen ja jatkaa samaan malliin, jos ehkä vieläkin pahemmin. On katkolla vain kerätäkseen voimia.
Sitten on taas se äiti ja vaimo joka huolehtii lapsistaan, odottaa heidän nukkumaan menoa, että pääsee taas juomaan. Käy jopa töissä, mutta se tarve juomiseen on kaiken aikaa päällimmäisenä.

Nainen on vahva! Juomisenkin hän peittää ja pärjää. Miten kauan? Jossain vaiheessa tulee se viimeinen korkki...
Positiivista oli se, että näillä naisilla mies oli mukana kaiken aikaa!? Itse asiassa sitä hämmästelin eniten.

Juhlan jälkeen on rankka ja ravisteleva. Laulujen ja tarinoiden myötä avautuu esiin niin synkkää ja puhuttelevaa tarinaa, että voi vaan kuvitella, kuinka moni ei selviä.

Tässä juhlassa pääosia vetää Elina Ylisuvannon lisäksi Päivi Federley, joka hoitaa Elinan säestyksen.

Kuva: RiimuRaami/Nunnu Halmetoja

Tämä oli nähtävä, ei vaan koettava!