Robin Hood

Robin Hood on niin tunnettu, että on vaikea käsittää, jos olisi joku, joka ei tietäisi kuka hän on!? No, mutta nyt hän on kuitenkin Kouvolan teatterissa ja siellä häntä on ihan pakko käydä katsomassa.

Katsoja pääsee seuraamaan mahtavaa matsia, jossa mittelevät Sherwoodin iloiset veikot vastaan Nottinghamin Seriffi. Ollaan historian havisemassa Englannissa, missä Nottinghamin sheriffi ryövää kansalaisia mitä monenmoisilla veroilla. Kansa on ihan kauhuissaan, koska ei ole enää mistä ottaa ja lisää vaaditaan. Kunnes estraadille ponnahtaa Robin Hood, kaikkien köyhien ystävä.

Robin Hoodin roolin ottaa niin haltuu Panu Poutanen, siis ihan kaikin tavoin hän on se oikea Robin Hood! Eikös hän sitten hän mene ja rakastu kauniiseen neitoon, joka on Neito Marian. Tytti Vänskä on reipasliikkeinen neito tässä osassa, joka taitaa monenmoisia asioita. Neito Marian on kuitenkin Nottinghamin Seriffin holhouksessa, joten mutkia matkaan on tiedossa.

Nottinghamin seriffinä pasteeraa Raimo Räty, eikä ollenkaan hullummin. Kansalainen Kalervo Kukkaniitty antaa Seriffin itseään höynäyttää ja kukapas sen paremmin olisi taitanut kuin Veli-Matti Karén. Niin hassun näköinen, että hyvä kun tunnistaa saattoi.

Robin Hood on seikkailua ja siinä mittelöidään milloin miekoilla, ja sitten taas kepeillä ja miksei sanoillakin. Pikku-Jussina temmeltää Jalmari Hakaniemi niin kuin olisi aina tehnyt osaansa. Joukkokohtauksetkin olivat niin hyviä, että oli se huimaa katsottavaa.


Seriffin käskyläiset Toobert(Sasu Junkkari) ja Roobert(Sami Kosola) olivat hauska parivaljakko. Kun he lukivat uusia veroja kansalaisille hitaasti ja nopeutettuna, niin ihan meinasi hengästyttää.

Robin Hood on ennen kaikkea ihan koko perheen näytelmä. Vaikka 90% yleisöstä olikin nyt lapsia, niin kyllä vaan aikuiset saavat tästä yhtä lailla. Henkilöt ovat niin mahtavia, niiden rooleja esitettiin aivan loistavasti ja tarina avautui ihan kaikille. Lavastus oli niin käsittämätön, että ei mitään epäilystä, missä oltiin. Kaiken kruunasi vielä se, että välillä mentiin musiikin puolelle, kun saimme kuulla laulettavia osuuksia.
Käsikirjoituksessa oli herkuteltu ajoittain paikallisilla jipoilla, mikä kovasti jopa nauratti.

Sherwoodiin kannattaa mennä jos ei koko perheellä, niin vaikka ihan itekseen, sillä lystiä piisaa!

Kuvat: Marja Seppälä