Häräntappoase

Luin Häräntappoaseen heti, kun se ilmestyi, vuonna 1984. Legendaarinen Anna-Leena Härkösen tarina Allu Korvasta, joka joutuu kaupungista maalle sukulaisiin heinätöihin. Uskomatonta se, että Härkönen kirjoitti kirjan vain 17-vuotiaana.
Nyt tämä nuoruudesta kertova tarina esitetään Kotkan teatterissa Alma Lehmuskallion ohjaamana.

Eletään kasari-aikaa, joka on aika lailla tuoreessa muistissa vieläkin, siis ainakin minulla. Pikkubiisipätkät antavat muistinvirkistystä. Kun poikien kammarissa radiosta tuli "Ollaan kahden läl-lä-lää..", niin heti muistin kuinka se aikoinaan poistettiin meidän kantapaikan jukeboxista, koska me soitettiin sitä koko ajan ja henkilökunta oli menettää hermonsa. Mutta asiaan.

Allua siis risoo ihan hervottomasti, kun on oli omatkin suunnitelmat, mutta äiti päätti toisin. Kaupunkilaispoika joutuu sinne maalle, mutta alun shokin jälkeen, kaikki alkaa jotenkin lutviutua ja Allu tutustuu Torvenkyläläisiin. Allun roolissa temuaa Juho Markkanen.

Rutanen on myös tullut heinätöihin ja hoitelee sitten Allun perehdytyksen. Osku Haavisto vetää sen niin hyvin, että ei voi kuin ihmetellä, miten osaakin olla niin sympaattisen oloinen. Takkisten Tauno taas on vähän ressukka. Henry Holopainen lompsii Taunona likaisissa saappaissaan ja ihan liian ylös vedetyissä housuissaan ja miten onkin niin kovin uskottava. Säälittäisi, jos ei naurattaisi.

Heinätöiden lisäksi, nuoret maalla viettävät aikaa toistensa kanssa ja tekevät kaikkea sitä, mitä nyt nuoret tekevät. Anna-Leena Härkösen teksti on niin rikasta ja rönsyilevän räväkkää ja siitä nauttii todella. Se ei ole vuosien mittaan yhtään vanhentunut vaan on antoisaa. Allun kesää kruunaa se, että hän tutustuu Kerttuun. Kerttuna keikistelee Annuska Hannula. Heidän suhde on niin ihana, ainakin aluksi.

Se on kuvattu niin hyvin, että oikein silmät vettyi, kun Kerttu itkee Allun sylissä ja kun Allu kysyy miksi Kerttu itkee, niin Kerttu vastaa: Mää palan sisältä ja savu nousee silmiin.

Ehdoton kultajyvä oli sekin kohtaus, missä Touko Mäkelin lataa täyden laidallisen maalaisromantiikasta. Hänen roolissaan on Konsta Lippo. Melkein hengästyi kun sitä kuunteli ja olisi mieli tehnyt loppuun sanoa Amen!

Häräntappoase on riemastuttava kuvaus nuorista ja siitä uhmasta.Tälläiselle ajat sitten sen ajan eläneelle tämä näytelmä oli ihana aikamatka nuoruuteen. Kaikki roolit hengittivät sitä niin yhtä aikaa.

Nyt kaikki nuoret katsomaan tämä ja kyllä, kaiken ikäiset, sillä niin on herkullista aikuisten ja nuorten väliset sanailut. Häräntappoase on nyt isketty oikeaan aikaan ja paikkaan! Kiitos Kotka!

Kuvat: Tommi Mattila