Kekkonen - syntymästä kuolemattomuuteen

Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen... juuri näin! Kuusankosken teatteri on tarttunut kuningaskomediaan, mikä on Tuomas Parkkisen käsialaa ja tämän version on ohjannut Karolina Eklund-Vuorela.  Tämä esitys nähdään Kuusankoskitalon pihanäyttämöllä.

Kuulun siihen aikakauteen, jolloin ajateltiin, että ei ole elämää ilman Kekkosta ja jos ei ole Kekkosta, tapahtuu kauheita. Niinpä tämä komedia siitä valtiomiehestä maistuu erityisen namilta. Mahtavaa muistinvirkistystä koko esitys.
Kekkonen tulee esiin monenlaisessa valossa ja monen näyttelijän toimesta! Eipä silti että Kekkosta voisi yhden ihmisen toimesta vetääkkään, sillä niin on toimeliasta ja jos koko elämänkaari hoidetaan, niin tarviihan siinä olla porukkaa vaihtopenkillä.
Kaikista nuorin Kekkonen on Milja Marttila, jonka jälkeen Kekkosen nahkatukassa toimii Toivo Kleimola, Olli-Pekka Lattu ja Mira Helli.

Oikeesti vaihtopenkillä ei jouda kukaan istumaan, sillä rooleja piisaa ja jokainen vetää niin monta roolia, että sitä vaan haukkoo henkeään, kuka seuraavaksi pelmahtaa estraadille ja missä osassa.

Mietin, että kääntyivätkö vanhat jäärät haudassaan, kun niin rapsakkaasti karrikoiden heitä esitettiin, että kyllä nauratti joka käänteessä. Ihan hervotonta menoa ja miten olivat tyypit tunnistettavissa!!

Kekkosessa huseeraa seitsemän näyttelijää, toinen toistaan herkullisimpia ja kuten sanottu, jokaisella hurja määrä rooleja, mikä tuo esitykseen tiettyä säpinää.

Mira Helli oli parhaimmillaan ollessaan Juho Kusti Paasikivi ja Johannes Virolainen. Olin revetä, kun sain nauttia moisesta näytöksestä. Olin ihan varma, että nämä vanhat herrat siellä jossain heittivät yläfemmat, niin oli mehukas esitys.

Toivo Klemola siirtyi roolista toiseen niin sujuvasti, että huh-hei, yksi Kekkosista ja vielä John F Kennedy ja paljon muuta.  Hyvä Topi, nuorena se on vitsa väännettävä ja tää oli läppä.

Olli-Pekka Lattu se seniorina oli Kekkonen, Vennamo ja jopa Kekkosen isä. Taattua Lattua!

Milja Marttila oli paitsi nuori Kekkonen, niin myös Kuningatar Elisabeth II. Hienoa muuntautumiskykyä!

Alexandra Nikolaenko oli uusi kasvo ja varsin piristävä sellainen. Hän ei ollut Kekkonen, mutta sen sijaan Adolf Hitler ja paljon muuta! Haluaisin nähdä häntä vastakin.

Emma Nokelainen oli Kekkonen, mutta ei Urho, vaan molemmat Urhon pojat. Lisäksi mm. Ahti Karjalainen ja vaikka mitä muita. Ihanaa.

Jatta Salo - ei perskutti, laskin hänelle 14 roolia!!! No kyllä ja niistä parhaiten esiin nousi Paavo Väyrynen ja olen sitä mieltä, että tästä Väyrynenkin tykkäisi.

Elli Vainikka säntäsi myös joka suuntaan ollen välillä Sylvi Kekkonen ja sitten Mauno Koivisto! Niin ja kaikkea muuta myös siinä välillä.

Tämä näytelmä oli runsas ja täyteläinen, missä on vauhdikkaita käänteitä, hauskaa menoa, mahtavia näyttelijäsuorituksia, historian havinaa ja huikeita oivalluksia!

Menkää kekkostelemaan!

Kuvat: Elina Winne