Huojuva talo

Kuusankosken teatterissa, jykevässä Kuusankoski-talossa esitetään nyt Huojuva talo. Kun tukevasti istuu penkkiin, voi nauttia Maria Jotunin näytelmästä, jonka on ohjannut Maija Raikamo. Näytelmä on 1930-luvulla kirjoitettu, mutta ilmestyi vasta Jotunin kuoleman jälkeen vuonna 1963. Sen jälkeen tarina onkin ollut suosittu ja aina vaan niin ajankohtainen, koskettava ja ajatuksia nostattava.

Lea ja Eero ovat nuoria, rakastuvat ja menevät pian naimisiin, perustavat perheen ja siitä se alkaa, suoranainen helvetti. Eero paljastuu mieleltään häilyväiseksi ja kohtelee Leaa väkivaltaisesti, niin henkisesti kuin fyysisesti. Kaksi ihmistä, joista toinen alistaa ja se toinen alistuu. Ikiaikainen kysymys, miksi siinä ollaan? Voiko rakkaus olla niin voimakasta?

Sonja Vainonen on Lea, nuori Lea, joka kestää ja kärsii ja rakastaa. Kaiken keskellä kuitenkin vahva, sitkeä ja kestävä. Tekee parhaansa ollakseen hyvä aviovaimo ja äiti. Hyvin tulkittu ja omaksuttu vaikea ja runsas teksti.

Riku Myller  Eerona, iloinen ja suloinen mies, muuttuu ja osaa olla kaikkea muuta kuin miellyttävä. Raivoaminen ja epätasapaino tulee hyvin esille.

Puhtaat valkeat lakanat ovat lavastusta. Niiden kanssa jaetaan tiloja, peitellään ja levitellään, viikataan ja puetaan. Voi vaan tuumata, miten lakanasta on moneksi. Erittäin hyvä oivallus.

Lean ja Eeron roolit ovat niin mittavat, että heitä on kaksin kappalein, mikä oli mielenkiintoinen rinnakaisasetelma. Kun toinen pari on pääosassa, toinen on takana sivuosassa.
Heidi Koskinen-Järvisalo on vanhempi Lea ja jotenkin se kärsimys tulee hänen kauttaan tuskallisemmin esiin. Hyvä, ettei sitä sännänyt katsomaan, onko kaikki hyvin, selviääkö Lea.
Matti Olenius vanhempana Eerona oli paikoin suorastaan pelottava. Onneksi en ollut yksin katsomassa. Tässä kohdin alkoi olla viimeistäänkin hyvin selvää, että Eero oli henkisesti sairas.

Sonja Vainonen ja Riku Myller olivat myös lapsia, he olivat Lean ja Eeron Pia ja Poju. Lapset, jotka leikkivät, mutta kärsivät tilanteesta. Pelkäsivät isää ja halusivat suojella äitiä. Tilanne, mikä on varmasti niin totta joissain perheissä, valitettavasti.

Muita rooleja olivat Aulis (Mika Vainio), joka oli Lean ystävä, Toini (Elli Nieminen), Lean sisko ja sitten niitä monia kotiapulaisia, jotka tässä näytelmässä ovat aupaireja. Muutenkin on tuotu nykyaikaan tämä tarina, sillä kännyköillä leikkiminen on kaiken aikaa läsnä. Puvustus on mukavaa, aivan kuin se vähän pehmentäisi muuten niin kovaa ja rankkaa tunnelmaa.

Huojuva talo on näytelmä, mistä jää sellainen vahva jälkimaku. Se ei hevillä unohdu, vaan mietityttää pitkään. Tämä Kuusankosken versio on hyvin mielenkiintoisesti toteutettu ja tykkäsin tyylistä. Joten, jos kuvitellaan, että paljastin jo liikaa, niin en tehnyt sitä, sillä toivon monen näkevän ja kokevan tämän esityksen, sen juonen ja kaikkien pienienkin juttujen takia.

Kuvat: Elina Winne