Normaali

Kiitos Ella, että tulit Kouvolaan. Esitit meille esityksen Normaali. Annoit meille jotakin, mikä kosketti. Saimme olla läsnä 14.4.2018 klo 13:00 Kouvolan teatterin Klubilla ja nähdä ja kuulla sinua. Sinun lisäksi myös Joonas Mikkilä (koskettimet) ja Riku Vartiainen (sello).

Normaalisti erityinen oli eka biisi.
“Jos vain istun tässä, kukaan ei huomaa.
Kaikki pitävät normaalina.”
Sie Ella, et oo normaali! Ei kukaan arkielämän normaali, laula niin kuin sie. Äänellä, joka osui suoraan sieluun.

Kuva: Jiri Halttunen

Kuka normaali nousisi siitä, mistä sie nousit? Muistan aina sen, kun sain äidiltäsi tiedon, että nyt ei ole Ellalla kaikki hyvin. Miten itketti ja harmitti, ihan omista henkilökohtaisistakin syistä. Mutta, jotenkin tiesin, että sie nouset, taistelet ja selviät. Siksi, kun lauloit Suojelusenkelin, sydämeni käpertyi ja nosti tunteita niin pintaan, että ne muttuivat kyyneliksi.

Nuorallatanssija, niin sekin osui ja miten hieno Heikki Harman suomennos Mikael Wiehen biisistä. Esitys oli niin upea ja miten sitä kuunteli sanasta sanaan, makustellen ja kuinka se hitaasti syöpyi tajuntaan, että niin se on. Sinäkin, oman elämäsi nuorallatanssija, kuten jokainen meistä omalla tavallaan.

Tavallinen nainen, Paula Vesalan biisi. Kuka se loppujen lopuksi on tavallinen, millainen on tavallinen ja etenkin tavallinen nainen. Sie Ella, et oo tavallinen, vaan olet ainutlaatuinen.

Vittu, kun vituttaa (Ismo Alanko) oli se osio, missä kaikkia nauratti. Esitit sen niin kertakaikkisen hauskalla ja jollain lailla itsekriittisesti, että yleisöllä oli helpottava hetki, koska kaikkia joskus vituttaa ja jos sinua, niin ei mikään ihme.

Anna muiden kantaa (Joel Mäkinen) - niin jokainen suht normaali, itsenäinen aikuinen ihminen haluaa pärjätä itse, tehdä kaiken itse, mutta joskus joutuu ottamaan apua vastaan ja jos sitä on tarjolla, aina parempi.

Nämä ja kaikki muutkin biisit, kaikki ne sanat, joita lausuit siinä välissä, kaikki se, miten sie liikuit lavalla, oli sitä, mikä tuntui äärimmäisen hyvältä, juuri niin hyvältä, että sydämestä otti, sillai hyvällä tavalla.

Esityksesi antoi niin paljon, että sen soisi monen näkevän, että jos jaksaisit, veisit sitä vaikka minne, koska siitä saisi vertaistukea kohtalotoverit ja sitten me kaikki muut, saamme uskoa ja toivoa vaikkapa vain huomiseen.

Kaiken tämän oli ohjannut Lotta Jäppinen, siskosi. Sekin niin ihana juttu, että sisaruksilla on niin lämpimät välit, se on aina hieno asia ja sekin minua liikutti. Maailmassa sattuu ja tapahtuu niin paljon pahoja asioita, niin kun jotain näin lämmintä näkee ja kokee, niin taas jaksaa!

Kiitos Ella - olet niin tärkeä! Siunausta ja varjelusta elämääsi nyt ja aina!