Kai Malmirinne on menestyvä myyntitykki, jolla matkustuspäiviä tulee hyvin paljon. Hän itseriittoisena naissankarina on juuri sellainen kuin sen osaisi kuvitellakin. Matti Olenius tekee mittavan roolin, jota voi vaan ihastella.
Tarina alkaa siitä, että Kai Malmirinteen vaimo on kadonnut!? Jossain vaiheessa oli mielenkiintoinen ja hauskakin juttu se, että jotkut naiset tykkäävät kadota ja aloittavat sen jo 15-vuotiaina. Kai Malmirinne puhuu ja selittää kaiken. Esiintyy niin hyvin, että ei ihme, kun saa pomoltaan (Kimmo Puhakka) ylennyksen.
Vaimo, joka on kadonnut, on nimeltään Raisa. Hänen siskonsa Raili huolestuu enemmän sisarensa katoamisesta ja tupsahtaa tämän tästä kyselemään. Mira Peussa sisarena on topakkana, toisin kuin miehensä Pentti, joka viihtyy parhaiten autotallissa. Ari Lahtinen Penttinä on se lupsakka pullon kallistelija, joka rauhallisena ja tasaisena on taustalla, kun muut hermoilevat.
Kimmo Puhakalla on toinenkin rooli. Hän on naapurin Teuvo. Ihan hömelö ukkeli, jonka elämä on vaimonsa Ullan vallan alla. Teuvo on surkuhupaisa ja jotenkin niin ressukka, mutta silti tärkeässä roolissa.
Aija Kajama jämäkkänä rikosetsivänä tutkii tapausta ja välillä hän on lutusena mummuna, jota käy jotenkin niin sääliksi.
Pentillä ja Raililla on tytär, Aino. Niin kuin usein on, aikuiset jättävät nuoren elämään ihan omaa maailmaansa. Ainon osan vetää niin hengästyttävän hyvin Viivi Mauno, että kun hän astuu estraadille, melkein vettä tulee silmiin, kun ihan hypnoottisena seuraa häntä ja imee joka sanan.
Rautanaula on se ratkaiseva ja tärkeä juttu tässä tarinassa ja millä tekniikalla se toimii, niin ihan mahtavaa. Sitä vaan tuijotti ja melkein teki mieli mennä lähempää katsomaan. Jos se olisi ollut mahdollista, en silti olisi uskaltanut.
Tämä näytelmä on jännittävä katsoa ja kokea. Miten ihmismieli on niin arvoituksellinen. Sillä on omat syynsä ja salaisuutensa käyttäytyä.
Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)