Miehen kylkiluu

"Minä pidän kansaa kyllä pöllöpäinä, mutta silti en suinkaan aseta sitä itseni alapuolelle. Minä luotan terveeseen vaistoon. Typeryyttä vastaan ei ole muuta asetta kuin nauru."
- Maria Jotuni -

Niin se on ja tätä saamme seurata Kouvolan teatterissa, missä sai ensi-iltansa Miehen kylkiluu. Maria Jotunin yli sata vuotta sitten kirjoittama näytelmä, jonka on nyt ohjannut meille Mikko Roiha. Omintakeista ja raikasta tyyliä, missä klassikkokomedia nähdään uusissa puitteissa.
Tämä Miehen kylkiluu on todella rakennettu taiten, kun on otettu mukaan viisi näyttelijää eri teattereista. He kaikki yhdessä tekevät esityksestä sellaisen luun, että sitä ei voi puremmatta niellä, mutta sitä voi ihan rauhassa kaluta.

Tarinahan tapahtuu hyvin pitkälti apteekissa ja nyt on lavastus sitä luokkaa, että apteekin tuulikaappi riittää ja kyllä siinä kaapissa tuuleekin. Erilaiset ihmistyypit marssitetaan esille ja heitä on miehiä ja naisia, ihan miten kukin haluaa nähdä.

Naisista Elli, jonka roolin vetää antaumuksella Maija Siljander (Riihimäen teatteri/ Tanssiteatteri Minimi), on apteekkarin vaimo ja kaikki pitäisi olla hyvin. Hän on jo naimisissa, mutta olisiko tekemisen puute, kun takertuu pikkuasioihin ja käsittää väärin ja tekee kärpäsestä härkäsen...

Miina on tohtorin emännöitsijä ja perimmäisenä ajatuksena on vain päästä naimisiin. Ulla Reinikainen (Turun kaupunginteatteri) tekee kaikkensa Miinana, joka haluaa miehen. Kujertaa miehen kylkiluun vieressä.

Amalia on apteekin emännöitsijä ja hän on päättänyt ottaa miehen! Anne Niilola (Kotkan kaupunginteatteri) on se suoraselkäinen ja niin päättäväinen, että minusta koko näytelmän hauskin  hahmo ja ryhtiä piisasi.

Apteekkari Jussi on hyväntahtoinen ja kiltti, väittäisin, että ihan normimies. Naimisissa ja silti tekee mieli hiukan vilkuilla aidan toiselle puolelle. Paavo Honkimäki (Teatteri Eurooppa Neljä/Jyväskylän Kaupunginteatteri) tekee roolista miehen mittaisen. Hän myös tekee toisen roolin, kun loikkaa lavalle välillä ollen Topias Kinkkunen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan Topiaksella on vain yksi toive; saada akka, kun on se lehmäkin.

Lukasson on vain Lukasson. Hannele Laaksonen (Kouvolan teatteri) on hypännyt hänen housuihinsa ja niin on voita molemmin puolin leipää ja pelko hihassa, kun ei oikein osaa päättää. Hannele Laaksonen on jäämässä eläkkeelle ja tekee todella hienon roolin Lukassonina. Nostan hattua ja kumarran syvään vai niijaisko.

Miehen kylkiluu on näytelmä, mikä välistä naurattaa, vaikka näyttelijät ovat niin vakavina. Roolit ovat niin koomisia ja ihmisen tarve saada olla rakastettu tulee niin suoraviivaisesti esille. Tämä esitys kulkee kuin juna, vauhdilla ja ei aikaakaan kun ollaan jo perillä. Voi jäädä miettimään, mitä jäi evääksi ja pureskella jälkimaininkeja ihmisen elämästä.

Tämä tarina on nähtävissä muuallakin kuin Kouvolassa, sillä ensi-iltoja piisaa ja esityksiäkin.

Ensi-illat

7.9.2018 Berliini, Heimathafen Neukölln-teatteri

14.9.2018 Kouvolan Teatteri, suuri näyttämö, 26.1.2019 asti

20.9.2018 Kotkan Kaupunginteatteri, Naapuri-näyttämö, 16.3.2019 asti

27.9.2018 Riihimäen Teatteri

30.11.2018 Kuopion Sotku-teatteri 

30.1.2019 Jyväskylän kaupunginteatteri 

5.2.2019 Turun kaupunginteatteri

Kuvat: Moe Mustafa