Tyttö ja varis

 Mikä?teatteri Kouvolassa on huoneteattereiden aatelia. Pieni ja pittoreski. Nyt tähän aikaan vielä kun saa ottaa vähemmän yleisöä, on olo vieläkin intiimimpi. Vaan esitys on Tyttö ja Varis ja niin kiva kuin vain olla saattaa, onhan käsikirjoitus Sirkku Peltolan. Tyttöa ja varista on ohjannut Heidi Koskinen-Järvisalo. Ensi-ilta oli 16.10.

Lavastus on aina uusi ja ihmeellinen ja niin oli tällä kertaakin ja se on koko työryhmän kimppakiva. Puvustus on Sirpa Serovuon.

Tilanne on heti sellainen, missä vähän kärtty ja hyvin yksinäinen vanhempi nainen istuskelee kotonaan television ääressä. Miten sitten rappukäytävästä kuuluu ääniä ja tupakkaa poltellaan. Onhan siihen nyt toki puututttava. Ei olisi pitänyt....

....sillä sisään pölähtää sellanen harakka, että hui-hai ja hyvästit yksinäisyydelle. Suorastaan raivostuttavuuteen asti tämä hara... Säde jaksaa kysellä ja jaarailla. Armi-rouva on ihan tekemättömisssä, millä saada hätistelyä mokoma räpättäjä pois kotoaan, että saisi rauhassa katsella tv:tä.

Aija Kajama esittää eläkkeellä olevaa Armia hyvin vakuuttavasti. Kaikki hyvin on motto, vaikka mikään ei ole hyvin. Pitää Sädettäkin ihan tomppelina. Pakosti jäi mieleen, miten paljon tällaisia yksinäisiä, arvonsa tuntevia vanhuksia keskuudessamme elää.

Iina Helander istuu rooliinsa erittäin hyvin. Säde on sellainen tavallinen ihminen ja miten on kuitenkin osaansa tyytyväinen. Loppujen lopuksi pidin tavattomasti tästä roolista. On ylpeä kun pääsi työelämään, puolipäiväiseksi siistijäksi. Säde kuitenkin laukoo kaikki oikean elämän repliikit. 

Säde on aika onnekas senkin vuoksi, että hänellä on työkaverina oikein ammattilainen, joka perehdyttää hänet. Jarde ei ole mikään suupaltti ja onkin osan ajasta kuullokkeet korvilla, mutta kun jotain lausahtaa, se on asiaa. Ihanaa nuorisokieltä, jota Säde ihan oitis ymmärtää. Jussi Kunttu on niin Jarde, luonteva ja kuin olisi oikeastikin Jarde, siivoilisi ja ottaisi kaiken ihan vaan relax. 

Esityksen ns. nilkki on Ipe! Ipe on pyrkyri, materialisti ja niin itseään täynnä, että aikauhia. Hänenlaisensa tyypit kiertäisi kaukaa. Janne Järvisalo osaa olla just sellanen päsmäröijä, mutta miksi? Minua jäi jotenkin härnäämään se, että miksi Ipestä oli tullut sellainen? Oliko äiti passannut pilalle?

Tämä näytelmä pistää miettimään, millaista on äidinrakkaus, ystävyys, arki ja yleensä se, miten ihminen mihinkin suhtautuu. 

Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo