Agatha Christien Hiirenloukku on ihan legendaarinen jännitystarina, mikä on varmaan eniten esitetty näytelmä maailmalla. Vaan nytpä se on nähtävissä Myllykoskella, Anjalankosken teatterissa. Rohkea veto, mutta äärimmäisen onnistunut. Ohjauksesta on vastannut vanha konkari Markku Kekki.
Alkuasetelma on se, että on täysihoitola, ihan tuore sellainen, missä nuori aviopari toimii yrittäjinä. Mollie Ralston (Elli Harju) ja Giles Ralston (Matti Olenius). Säätila on sellainen, että lunta tulee oikein runsaalla kädellä ja vieraat täysihoitolaan tippuvat yksitellen.
Ensimmäisenä saapuu Christopher Wren. Hänen roolissaan huseeraa Marko Partanen. Marko on yleensä se, joka on hääräillyt siellä valojen ja tekniikan puolella. Mutta nyt - aivan uskomaton suoritus ensi kertaa näyttelijänä, sitä voi vaan ihastella, miten oli roolinsa haltuun ottanut, aivan kuin olisi syntynyt näyttämölle.
Sitten tulevatkin muut, kuten Rouva Boyle. Jaana Kurittu on elementissään, kun on saanut Rouva Boylestä niin raivostuttavan ärsyttävän, että jos muut täysihoitolan asukkaat eivät hänestä pidä, niin en yhtään ihmettele. Rouva Boylen kanssa tuli samalla taksilla majuri Metcalf, jonka roolia näkemässäni esityksessä esitti Timo Hopponen. Voi olla, että jossain esityksissä hänen roolissaan on Antero Raanoja. Majurimainen asenne ja topakka käytös ja sehän onnistuu ja toimii.
Siis vaikka on kyse jännitysnäytelmästä, niin kyllä oli nauratti ne kohtaukset, missä ilmaistiin ihan suoraan joku mielipide, jos ei tykätty. Neiti Casewell on jokseenkin omituinen, koska no joo, että miksi omituinen, sehän on vaan Ninni Partasen rooli. Aivan ihana ja pirtsakan suorasukainen,
Viimeisenä pölähtää paikalle herra Paravicini, Jarmo Pillin hahmossa. Hänellä ei ollut varausta, mutta mahtuu kuin mahtuukin, tosin aika pieneen huoneeseen.
Agatha Christien tyyliihän oli se, että esitellään porukka, sitten tapahtuu murha ja kuka tahansa voi olla syyllinen. Niinpä sitten nytkin! Paikalle saapuu vielä ylikonstaapeli Trotter, joka tulee suksilla. Hän kertoo, kuinka Lontoossa on tapahtunut murha ja sillä murhalla on yhteys täysihoitolaan. Ylikonstaapeli Trotterin osaa jämäkästi toimittaa Perttu Nyman, jonka äänikin oli jo niin ihana.
Kaiken kaikkiaan koko esitys on ihan hypnoottinen. Vaikka olen sen kirjankin joskus nuorena lukenut, niin ikä on tehnyt tehtävänsä ja en muistanut, kuka on murhaaja! Enkä kerro sitä nytkään, sillä Hiirenloukun juttuhan on se, että sen näkeneet eivät saa sitä kertoa. On hienoa, että jokainen saa itse kokea sen fiiliksen, mikä tulee, kun selviää, kuka se on!!!
Hei ja lavastus! Aivan osuva ja toimiva. Niin on Veera Kivelä osanut rakentaa sellaisen lavastuksen, että se on osa sitä tunnelmaa.
Joka tapauksessa, kaikki vetivät osansa niin hyvin, ettei moitteen sijaa, silkkaa ihailua siitä, miten taitavasti saa katsojan koukutettua tarinaan, joka on kerrassaan mahtava ja mahtavasti esitetty.
Jälkimainingit kestivät kauan! Kiitos !!!
Kuvat: Sami Lahtinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)