Nunnia ja konnia

 Miepä lähin käymää Rovaniemel, iha vaa muka miun poikast kattoo, mut ku sinne asti junailee, nii onha se iha pakko tsekata, mitä siel menee teatteris. No, Nunnii ja konnii. Ei ollenkaa huono, sillä olinhaa mie sen jo Lahes nähny kolme vuotta sitte. Muistin, et kelpo esitys ol. Ny sitte järkkäsi mukaa muutaman muunkii, ni jo vain meil ol lysti retki olla niitte nunnien ja konnien kans. Nii, ja ku pit mennä ajois paikal, ett saatto oikee huolel katella Alvarin piirustamaa rakennust, siniset kaakelit ol siistei ja sit ku oltii ravintelis, nii siel ol ne Aino Aallon lasit, mist ol hyvä siemailla. Mut mite jotenkii tul mielee Helsingin kaupungin teatteri, onko se vähä ottant mallii...

Varsinain esitys olkii sit iha mahtava, Rikollise hauska musikaalikomedia, kute jo käsiohjelmas sanotaa. No sitä se just ol. Puitteet ol nii, ku oltas oltu oikee maailman luokan mestas. Het läks käyntii siihe mallii, et vauhtii piisas loppuu asti. Ohjaajaan ol Miika Muranen, joka on pestisä hallinu. Jos ja ku o nähny tulkinnan jo jossai muual, nii mite o hienoo nähä jonkun muunkii näkemys samast.

 Yhtää en sit vertaillu, koska pääosan esittäjä ol kyl nii virtuoosi, Heidi Kirves on aiva loistelias Deloris. Nii luonteva ja sellain, et otti roolisa ku ois ollu ain Deloris. 

Tarinahan o se, et Deloris o sellain laulaja, joka osaa ja laulaa, mut sit estraadit o ollu vähä mitä sattuu ja sit se "poikaystävä" ol se konna. Deloris sattuu tulee paikal iha hiukkase vikaa aikaa ja näkee jotaa, mitä ei ois nii välttis ja sen takii alkaa olla henki vaaras. 

Poliisi Hiki-Ricky, meijän esitykses Timo Vuoento, o ollu lääpällää Deloris'iin ja niinpä järkkää tälle turvapaikan - luostarist! Jote - siin vaihees o jo soppa keitetty. Millane meininki alkaa luostaris, mihi menee "nunnaks" Deloris. Ai, et millane, nii sehän o silkkaa vauhtii ja vaarallisii tilanteit. Nii ja Hiki-Ricky anto meil kyl sellase esityksen, et huh-heijaa!

Nunnien kuoro saa iha uuen saundin, ku Delores alkaa treenaa heit. Sitä enne se ol ollu iha rapakamaa. Vaa ny läks oikee moodi ja musast tul nii letkeet, jot oikee piispakii, Kari Koivukangas,  innostu, vaik abbedissa, meijän esitykses Helka Periaho, koitti viimesee asti jarrua laittaa. Muute abbedissal ol ääni hallus. 

Sillee iha hianoo, et murskattii kaik perinteet ja annettii musan laulaa. Tykkäsin tavattomast koko jutust ja mite kaik ol loppuu asti hiottu. Koreografi Elina Mäkelä ol tehny riemastuttavaa työtä ja se huomattii myös Geordanis Figuerola Medinan kohil, jonka liikkeet usiammas roolis olvat nii pehmeen sulavii.

Upee lavastus ja viel pukusuunnittelukii o Minna Välimäen loihtimaa ja pakko sanoo, et iha on onnistunu hommassaa, sillä nii ol silmän iloo. Luostaris ol melkosest valoo ja se ol Mika Haarasen ansioo. 

Koko esitys ol sitä luokka, et ei ku jatkoo ja mie se en ollu ainoo, vaa ku koko esitys ol nii täytee buukattu ja kuulin korvat hörrölläin usiamman kommentin siit, mite ol mahtava juttu ja kyl kantsii suositella, jote miekii suosittelen!

Kuvat: Petri Teppo