Me ei kuolla koskaan

 Me ei kuolla koskaan on musikaali, mikä perustuu Olavi Uusivirran musiikkiin. Käsikirjoituksen takana ovat Jutta Taipale ja Metti Vuosku. 
Kouvolan Yhteislyseolle tämän loistavan esityksen ohjasi Mari Kahri.

Innoissani odotin esitystä ja asettelin itseni ystäväni kanssa etupenkkiin, että varmasti näen kaiken. Miksi olin innoissani, niin siksi, että Olavi Uusivirran musiikki upposi silloin aikoinaan jo ensimmäisestä biisistä lähtien ja sen jälkeen olen seurannut uraa melko tiiviisti ja ollut lääpälläni niihin biiseihin. Sitten - nämä nuorten esitykset ovat niin pakahduttavan ihania, että kun katsoo sitä intoa ja energiaa, mikä sieltä estraadilta huokuu, niin sitä ihan itsekkin nuortuu.

Tarina kertoo nuoresta Erikasta, joka on jäänyt syrjään muista. Erikalla on ongelmia. Erika on yrittänut hakea apua. Erika on päässyt välillä osastolle. Niin rankka aihe ja niin hyvin tulkittu, että tuskin yleisössä oli yhtään kuivaa silmää. Erikan osaa esittävät kolme oppilasta, kukin hyvin taitavasti ja herkästi tulkiten; Hertta Karén, Rania Valtonen ja Elviira Eloranta.
Erikan ystävää, Mariaa esitti Sointu Viinikainen, jonka tulkinta oli luontevaa ja ääni hunajaa. Toista ystävää, Ruusua esitti Anni Okka.

Eletään nuorten maailmassa, missä ajatus voi olla, että Me ei kuolla koskaan. Kun on Rakkautta ilmassa, niin Kauneus sekoittaa mun pään. Jos on Kultaa hiuksissa, niin Ollaanko tämä kesä näin. Silti, tuntuu toisinaan, että Minä olen hullu tai Raivo härkä... Ukonlintu ja virvaliekki.

Päästään koulumaailmaan, mikä on paikka paikoin hyvinkin raadollista. Sitten ollaan tunnilla ja opiskellaan vaikka luovaa kirjoittamista. 
Saadaan maistaa perhearkea ja sitten taas nuorten bileisiin. Vauhtia piisaa ja tempo on melkoinen, niin ettei meinaa penkillä pysyä. Vaan miten nautinnollista. Häkellyttävää!!!

Kaikki biisit vedettiin niin taidolla ja tunteella, että olin ihan pakahtua ylpeydestä, miten meillä Kouvolassa osataan. Kun ensi-illassa vielä itse Olavi Uusivirta oli mukana seuraamassa, niin voin vaan hämärästi kuvitella, miltä se esiintyjistä tuntui.
Tanssiosuudet olivat niin upeita ja mahtavat koreografiat ja ohjaus Piia Koskelan ja yhdessä biisissä mukana Roosa Raanoja. 

Musiikki on se kantava voima ja tässä musikaalissa on upea orkesteri!!! Anna Kuurne on koonnut ja taitavasti ohjanut soittajat loihtimaan sävelet ilmoille. Niin, että oli aina välillä pakko vaan katsoa sinne päin, että kuka se siellä nyt esittää, koska välillä sieltä nousi erikseen viulu, toisinaan laulu. 

Tämä esitys jätti aivan huikeat jälkijäristykset, jotka kestivät pitkään. Koko seuraavan yön kävin läpi kaikkea ja uneni olivat kiinni esityksessä. Kun aamulla heräsin, mieli oli edelleen täynnä Me ei kuolla koskaan-musikaalin esitystä. Sieltä pulpahtaa jatkuvasti esiin pätkiä ja sitä jää niitä miettimään.

Kiitos Kouvolan Yhteislyseon porukka! Ihan jokaiselle iso hali, mitä teitte. Elämys oli sen arvoinen, että siitä ei hevillä toivu. Ystäväni vielä esityksen jälkeen soitti kotoaan ja hehkutti lisää, miten ihanaa oli. 

Olin niin onnellinen, että sain kokea tämän!!!

Kuvat: Niilo Mämmelä