Myö ajettii Kouvolasta Haminaan ja eiku eturiviin ja katse estraadille!
Rakkaustarina leimahtaa hetkessä, kun itä ja länsi kohtaavat! Aino on Liperistä ja Jussi Mynämäeltä. Ei ihan helpoin yhtälö, mutta se onkin kupletin juoni. Aino lähtee koeajalle Jussin kotitilalle. Auts, paha paikka!
Eveliina Arminen vetelee Ainon roolin sellaisella vauhdilla, että siinä liperiläisetkin haukkoisivat henkeään. Juu, ihan tuli sellainen vahva samaistumisen tunne. Etenkin kun Jussi verkkasesti mainitsee Ainolle, miten tää puhuu niin paljon ja nopeesti.
Jan Mykkänen osaa olla just niin loivaliikkeinen ku vois kuvitella mynämäkeläisen olevan.
Aino lähtee mielikseen Liperistä, kun ei jaksa vanhempiaan. Vanhemmat ovatkin jatkuvasti nokkapokkasilla ja sana on erittäin vapaa. Mirtsu ja Martti paukuttavat mennen tullen kaiken ulos, mitä mielessä liikkuu. Satu Kankala Mirjana on niin räväkkä, että ottaa lavan haltuun heti kun siihen on mahdollisuus ja Markku Lahti peesaa. Herkkähipiäisille paha paikka, mutta miusta kyllä niin herkullinen pari.
Ei ole Ainolle helppoa yrittää asettua Mynämäelle, taloon, missä Jussin lisäksi asustaa Jussin isä, setä ja veli. Jokaisella omat tapansa ja luonteensa. Ei edes pöytää osaa Aino kattaa oikein.
Itä-länsi-ottelu on melkoinen. Kun itä lataa, niin länsi ihmettelee. Ohi menee ja sitä jää avuttomana suorastaan tyhjän päälle. Kannatusjoukkoja tulee Liperistä asti. Monien asioiden summana Aino päättää lähteä takaisin Liperiin.
Vaan lähteekö Aino Liperiin? Miten itä ja länsi kohtaavat ymmärryksessä? Tässä tarinassa on paljon kaikkea. Se on pääosin hauska, mutta on siinä aiheita, joita voisi jopa jäädä miettimään.
Murre tai murteet ovat parasta! Asioista tulee aina jotenkin lupsakkaampia kun ne kerrotaan murteella. Haminalaiset ovat hyvin tässä kärryillä, sillä niin tuli murretta ku luukusta.
Lavastuksessa oli kiva keino se, että valkokankaalle heijastui aina piirros, että tiesi, ollaanko sisällä vai ulkona. Hienot piirrokset ovat Minja Valkosen. Meidän esityksessä sello soi ja sitä soitteli Maria Urpalainen. Hänelläkin jopa omat replat!
Jos haluaa kokea jotain piristävää, kannattaa viedä ittensä ja ystävänsä Haminan teatteriin. Teatterirakennus on jo niin ihana. Vanha talo, joka ottaa vastaan niin kuin mummon syliin menisi. Lämmin tekemisen meininki kaikin puolin, josta jää hyvä mieli pitkäksi aikaa.
Kuvat: Sofia Virtanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)