Juurihoito

Nyt on sitten Juurihoito koettu! Ei paha, ei ollenkaan paha. Kun kokee elämänsä ensimmäisen Juurihoidon juuri Kansallisteatterissa, niin se pikemmin on erittäin positiivinen kokemus. No, sen verran oli Juurihoidosta kokemusta, että olin kerennyt lukea Miika Nousiaisen kirjan, Juurihoito. Voin vakuuttaa, että Aleksis Meaney oli sen ohjannut juurikin niin hyvin, että yhtään ei sattunut sitä katsellessa.

Herkullisimpia kohtauksia olivat työlleen omistautuneen hammaslääkäri Esko Kirnuvaaran vähäeleisen lakoniset lausahdukset hampaisiin, niiden pesuun ja hoitoon.
"Elämässä on kolme suurta kysymystä: Kuka olet? Minne menet? Puudutetaanko?"

Markku Maalismaa oli niin osuva siirto suoraan kirjasta näyttämölle, että paremmin ei olisi voinut onnistua. Hän onnistui välittämään yleisöön juuri ne kaikki väristykset, mitä hammaslääkäri aiheuttaa. Onneksi olimme teatterissa, niin se, mitä pelätään, niin sille oli nyt ihanaa vain nauraa.

Pekka Kirnuvaara on se, jolla koskee hammasta. Mennessään hammaslääkäriin, hänelle selviää, että hammaslääkäri onkin hänen veljensä. Esa-Matti Long Pekkana tulkitsee eronneen miehen roolia hyvin uskottavasti. Sitkeästi pommittaa hammaslääkäriä myöntämään sukulaisuuussuhteen. Heidän isänsä oli ollut melkoinen veijari ja kun he lähtevät etsimään isää, niin vastaan alkaa tulla sisaruksia.

Ensimmäinen sisko on Sari, Ruotsista. Pirjo Lonka toi Sarin suoran luonteen niin räväkästi esiin, että se oli kyllä aivan hykerryttävää. Mitä sitä turhia kiertelemään, kun voi olla avoin ja sanoa asiat niin kuin ne ovat. Mahtava rooli!

Tarina etenee ja matka jatkuu. Vuorossa Thaimaa ja sitten Australia ja taas kaksi siskoa lisää. Annika Poijärvi ja Anna-Riikka Rajanen ovat nämä sisarukset, mutta tekevät myös muita rooleja ja laulavat! Jessus, olisi heitä kuunnellut kauemminkin. Lyhyet musiikkikohtaukset olivat kertakaikkisen mahtavia ja melkein teki mieli silloin nousta seisomaan.
 Voisi aluksi ajatella, että onpas heillä reissaamista, mutta nämä ihmiset ovat eläneet ilman isää ja herää kysymys, kuka olet ja mistä olet kotoisin. Nyt heitä yhdistää sisaruus! Miten tärkeää on löytää sen myötä paljon muutakin, omasta itsestään.

Miksi tämä näytelmä kannattaa nähdä, niin siksi, että:
a) Miika Nousiaisen teksti on napakkaa, hauskaa ja totta.
b) erittäin hyvät roolisuoritukset.
c) sopii ihan kaikenikäisille.
d) Kansallisteatteri on niin vanha, kaunis ja huokuu mystistä teatterifiilistä.

Kuvat: Tuomo Manninen