Mustapukuinen nainen

Vuoden ensimmäinen teatteriesitys minulle Kouvolan teatterissa oli Mustapukuinen nainen! En isommin ota selvää etukäteen, mistä on kysymys, sillä on aina kiva yllättyä. Nyt en voinut olla ilman sitä tietoa, että luvassa on jotain perin jännittävää. No, minua jännittää aina, kun olen teatterissa, sillä se vain on niin hieno kokemus, kun ei koskaan voi tietää, mitä tuleman pitää. Nyt kuitenkin oli mukana ihan erityinen fiilis, koska jo nimi "Mustapukuinen nainen", kertoi omaa tarinaansa.

Esitys on pörränyt Lontoossa jo 30 vuotta eli näytetään siellä muutakin kuin Hiirenloukkua. Hianoa, että moinen esitys on nyt nähtävissä myös Kouvolassa. Mietin kyllä tovin, että vain kaksi näyttelijää koko näytelmässä ja iso näyttämö, vaan kyllä he sen täyttivät, hyvinkin runsaasti. Ohjaajana oli Veli-Matti Karén, jonka me kaikki olemme tottuneet näkemään mitä huikeimmissa rooleissa. Tämä jännitysnäytelmä oli hänen ensimmäinen ohjauksensa Kouvolan teatterille ja miten se olikin niin hyvin onnistunut!!!

Juoni on mielenkiintoinen. Arthur Kipps (Sami Kosola) haluaa oman tarinansa kuuluville, koska on tapahtunut kauheita. Hän on kirjoittanut kaiken muistiin, mutta nyt se pitäisi vain esittää ja eihän siitä mitään tule. Niinpä näyttelijä (Panu Poutanen) ryhtyy siihen ja Artur Kipps on kaikissa muissa rooleissa.

Nuori asianajaja Artur Kipps on saanut tehtävän mennä Rouva Drablown hautajaisiin Englannissa sellaiseen kolkkaan, missä ei juuri ketään ole. Lisäksi hänen olisi käytävä läpi kaikki hänen paperinsa, joita on paljon ja järjestyksessä ne eivät ole. Artur on reipas ja toiveikas, että kaikki sujuu kuin leikki, hän vain hoitaa tehtävänsä ja se on siinä. Kummallisesti vaan kaikki suhtautuvat niin oudosti ja ovat hyvin pidättyväisiä.

Alkaa tapahtua merkillisiä asioita, mutta Artur ei usko aaveisiin. Jatkaa silti, vaikka tilanne onkin aika lailla hyytävä. 

Panu Poutanen ja Sami Kosola luovat sellaisen fiiliksen, että hyvä kun välillä uskaltaa hengittää. Tarina ottaa niin valtoihinsa, että sitä vaan hypnoottisesti elää mukana, vaikka ei muka usko mihinkään. Tekniikka ja valot mukaan lukien, on luotu niin huumaava esitys, että siitä nauttii joka minuutilta. Lavastus ja valosuunnittelu on Esa Kurrin ja äänet Kari Mitikan.

En liiemmin ole kauhun ystävä, mutta jännityksestä pidän ja tässä sitä oli kosolti. Toteutus oli niin mahtava, että sitä mietti vielä jälkeenpäinkin. Niin ja nukuin seuraavan yön oikein hyvin, joskin muutaman kummituksen siivittämänä.

Kuvat: TAVATON media