tiistai 22. tammikuuta 2019

Suomen hevonen

Vuoden eka ensi-ilta ja se napsahti Uttiin. Uusi teatteri Utti esittää nyt hienoa näytelmää Suomen hevonen. Olen nähnyt siitä aiemmin parikin versiota, joten tiesin, miten Sirkku Peltolan käsikirjoitus on silkkaa herkkua. Uttiin tämän Suomen hevosen on ohjastanut Markku Kekki.


Kuka kukin on?

Äitee : Anna Pajunen. Koko talon ja näytelmän henki, jonka persoona on valloittava. Laukoo elämän totuuksia siihen tyyliin, että väkisinkin naurattaa. Kuulee ja näkee kaiken.

Aili: Sirpa Serovuo. Äiteen tytär, joka tuntuu sujuvasti kestävän kommentit, mitkä osuvat aika lailla häneen itseensä.

Lassi: Antti Niemi. Mies, joka on Ailin ex-mies, mutta asuu saman katon alla.



Mervi: Kaija Varima. Noniin, hän se on Lassin nykyinen naisystävä. Eroa Alliin kuin yöllä ja päivällä

Kai: Ari Hännikäinen. Ailin ja Lassin hulttiopoika, jolle vain prätkä merkitsee jotain.

Jaana: Henna Hännikäinen. Ailin ja Lassin teinitytär, joka angstaa oikein tosissaan.

KK: Maiju Jarva. Jaanan bestis naapurista, joka Jaanan kanssa vetää melkoista teini-duettoa.


Varsinainen tarina on se, että isä ja poika kehittelevät varsinaiset hevoskaupat ja kuinkas siinä sitten käy, niin huonosti tietenkin. No, minusta Suomen hevosen juoni ja sen käänteet eivät ole juurikaan ollut se, miksi näytelmä on hyvä, vaan se, miten siinä replikoidaan. Läppä lentää niin, että karvat ja jouhet pöllyää ja se on kutkuttavaa.



Näytelmän tähti on Anna Pajunen, joka istuu Äiteen rooliin kuin nappi ottaan. Uskaltaisin väittää, että ihan on luonnerooli.
Toinen, joka jäi mieleen, niin Maiju Jarva, joka KK:n osassa oli ensikertalainen ja taisi olla ainoa, joka osasi vuorosanat!

Ensi-illassa oli harmittavaa juuri se, että kuiskaajan rooli nousi liian monta kertaa esiin. Lisäksi se, että kuuluvuus oli sitä luokkaa, että ilman mikkejä takana istuvat eivät varmaan joka sanaa kuulleet. Sirkku Peltolan teksti on vaativaa, kun sitä on paljon ja se on niin rönsyilevää, mutta välillä oli sellainen fiilis, kuin olisi ollut harkoissa.
Vaan kyllä se siitä, kun ensi-iltajännitys on poissa, alkaa Suomen hevonen laukata ihan omalla painollaan.

Kuvat: Ari Varima

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oliskos jotain sanottavaa ;)