Jos viime kesänä olikin leppeä elokuun ilta, niin nyt ei ollut. Oli viileää ja satoi, kosteusprosentti oli runsas. Vaan ei se haitannut, koska olimme varautuneet yönäytökseen asianomaisin varustein. Vaatetta oli, samoin vilttiä ja sadetakkia. Vain viltit jäivät käyttämättä ja sadetakkiakaan ei olisi enää esityksen alettua tarvinnut, sillä taivas sulki hanansa juuri "kreivin aikaan". Sota saattoi alkaa...
Itse asiassa melkein sama sota, mikä oopperoitiin jo viime kesänä ja mikä sodittiin paljon aikaisemmin. Vaan olipa vaan niin hieno suoritus, että se oli nähtävä uudestaan. Jouni Sjöblomin libretto toimii kuin junan vessa. Taas olin ihan täpinöissäni siitä, miten biisit rimmas ja svengas. Koko porukka, siis jos toistasataa ihmistä saadaan toimimaan niin kuin taas saatiin, sen on henkeä haukkomisen paikka.
Nyt oli otettu lapsia mukaan ja se herkisti lisää. Aivan ihanaa, että on lapsia, sillä ovathan he osa elämää, joka tilanteessa ja paikassa. Pieniä poikia ja lettipäisiä tyttöjä, niin kovin somaa.
Kustaan ja Katariinan osat ovat pieniä, mutta taustalla vaikuttavia, sillä tässä kansanoopperassa ovat ensisijaisesti esillä ihmiset, kyläläiset, joita sota kosketti. Upeita tansseja ja joukkokohtaukset olivat niin mannaa silmille ja sielulle. Rakkaustarina Annin ja Matin välillä kulkee mukana ja sitä joutuu välillä jännäämään, että kuinkahan mahtaa käydä.
Viimeinen biisi Kuin joen virta, otti taas kaikki mukaansa. Se vaan on niin kaunis, että väkisinkin pukkaa vettä silmiin ja sydämessä tuntuu jännälle.
Olin niin otettu, niin pakahtunut siitä tunteesta, mitä sieltä näyttämöltä välittyi katsomoon, että sillä elää pitkään.
Aivan mahtavaa on se, että tämä näyttämö ja tämä katsomo sai jäädä paikoilleen, vaikka alkuperäinen idea(typerä) oli se, että se olisi purettu!
Kuvat:
http://www.kustaankansanooppera.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)