Taas oli se aika vuodesta, kun oli ihan mahtava tapahtuma, Loviisassa päästiin näkemään wanhoja taloja!!! Toinen toistaan upeimpia kohteita ja lukemattomia kirpputoreja ja iloisia ihmisiä. Säiden haltijakin oli suosiollinen. Kierettiin niin useita kohteita, mutta kaikkia ei millään ehtinyt.
Kirpputoritarjonta oli monipuolinen ja runsas!
Loviisan wanhan kaupungin kadut niin ihania, hiekkapintaisia, kuin tuulahdus menneestä ajasta.
Monesta paikasta jäi mieleen hienoja yksityiskohtia. Kivoja ikkunoita ja oivalluksia tai sitten ihan vaan muuten iloa silmälle.
Vackerbackan pihalla oli melkonen "leikkimökki". Kahdessa kerroksessa. Heti tuli mieleen, että tollainen olisi kiva ihan kelle tahansa. Voisin kuvitella paikaksi, missä voisi lukea tai kirjoittaa tai sitten ihan vaan mököttää. Kiva paikka, missä voi tarkkailla kaikkea tai olla tekemättä yhtään mitään, vetää verhot kiinni ja olla möllöttää.
Sisällä
Vackerbackassa oli sisälläkin kaunista! Mikä fiilis, kun kissakin otti niin iisisti.
Smirnoffin pihalla on aina pakko käydä moikkaamassa wanhaa kilpikonnaa, joka viettää kesät Loviisassa ja talvehtii Tukholmassa.
Uusi hauska kohde oli
Villa Limppu! Upeita huoneita ja melkoisen mukavia sisustusideoita. Ruorioven takana oli vessa. Merimiesaihetta oli käytetty niin hyvin, että ei puuttunut kuin se, että olisi alkanut keinua.
Pitkänpöydäntalo on aina vaan häekellyttävä paikka. Pihamaan kanojen munat siellä keittiössä, että ei kun munakasta värkkäämään.
Villa Lilla Gulassa oli ovesta tehty pöytä ja paljon muuta mukavaa.
Villa Aaltonen kuuluu lempikohteisiini. Pakko päästä joka kerta istumaan kuistille hetkeksi ja kuuntelemaan sitä musiikkia! Toki koko talo ja sen mieletön puutarha panee haukkomaan henkeä.
Vanha kauppa on ja sellainen kohde, mitä ei voi ohittaa. Miten on nättiä, niin että tulee oikein sellainen levollinen olo, kun siellä askeltaa. Siis juuri siellä pihamaalla, puutarhassa, missä näkemistä riittää.
Kuninkaanlampi on myös paikka, missä täytyy vierailla joka vuosi. Melkein haluaisi muuttaa sinne, kun on niin seesteistä, niin sisällä kuin ulkonakin.
Syysleimuja oli ja tuoksu oli huumaavaa.
Kappeli on se paikka, misssä tulee hyvä mieli. Siitä, että nyt se niin kukoistaa, kun välillä se oli niin kovin huonossa kunnossa. Sitä ihan alkaa miettiä, että kaikki ne, jotka siellä ammoisina aikoina ovat viihtyneet, kääntävät nyt tyytyväisinä kylkeä haudoissaan.
Kiitos Loviisa! Jäädään odottamaan ensi vuoden tapahtumaa!!!
Kuvat: Elina Winne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)