1. Olet jo toistamiseen ohjannut kansanooppera Kustaan sodan. Millä lailla se erosi edellisen kesän ohjauksesta?
Perussapluuna on sama - eniten näkyvä lisäys on kuorojen koreografiat, jotka suunnitteli ja toteutti tanssinopettaja Anu Itkonen. Samoin lasten ja nuorten mukanaolo on lisäys viimevuoteen. Mielestäni esitys on nyt toisena kesänä elävämpi, energisempi ja toki yhden kesän kokemuksen vuoksi myös varmempi. Hyvä niin!
2. Miten porukka saatiin mukaan?
Kuorot ovat Jounin ohjaamia kuoroja. Ihailen sitoutumista ja sitkeyttä - jota jo pelkästään elinkaareltaan näin pitkässä produktiossa tarvitaankin. Soittajat ja Kasareikka ovat Jounin verkostoista. Näyttelijät ovat osin minun verkostoistani ja osin porukalla mietittyjä ja mukaan pyydettyjä. Vain pieni osa työryhmästä muuttui siten viime kesän - niin ja hevonen on eri kuin viime kesänä. Hieno työryhmä kaiken kaikkinensa!
3. Väkeä on paljon! Kuinka niin suurta joukkoa ohjataan?
Iso väkimäärä ei tuntunut niinkään pelottavalta tai haastavalta kuin se, miten ohjataan kansanoopperaa. Tätä en ole ennen tehnyt, ja homma on ollut todella opettavainen, koska tässä on ollut uusia ja erilaisia asioita ratkaistavana, mm. miten eri äänialojen laulajat asemoidaan jotta laulajat kuulevat toisensa, miten tulot ja menot on niin että ehditään laulujen alkuun yms. Iso joukko estää myös sen, ettei asioita ihan loputtomasti päästä tai ehditä kokeilemaan - tämä tarkoitti sitä että tein aikapitkälle suunnitelmia kotona.
4. Tänä kesänä oli lapsia mukana. Mistä idea siihen?
Asiasta taidettiin puhua Jounin kanssa jo viime kesänä. Lapset keventävät kokonaisuutta mukavalla tavalla; tuovat iloa ja riemua! Etenkin loppulaulusta lasten leikin kera pidän erityisesti! Ja toki halusin symbolisoida sellaista väitettä, että sodasta ja kovista kokemuksista huolimatta elämä jatkuu.
5. Mikä on sinun seuraava askeleesi?
Teatteritauko! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)