Mie nii ain ootan näit Anjalankosken teatterin esityksii, et nytkii mie sillai valmistauin etukätee, et kuuntelin Pirkko Saision kirjan äänikirjaversioon Elsa Saision lukemaan. Elsa kuullosti paikka paikoin iha Ritva Oksaselt. No nii ku miks, ni ei täst iha kauheest oo aikaa, ku mie kattelin sen wanhan tv-sarjan samast aiheest. Jote, tarina ol tuttu!
Anjalankosken teatterii tän Elämänmenon ol ohjant Mari Kahri, vanhaa tuttuu tyylii eli hemmetin hyvi! Koko näytelmän rakenne ja sen kulku ol nii jouhevaa. Kohtauksest toisee siirryttii nii näppäräst ja niitte toteutus ol varsin oivaltavaa. Ol iha mahtavaa ihastuu ain uuestaa ja uuestaa siihe toteutuksee.
Elämänmenos o päähenkilöön Eila, jonka roolin imasee nii täysin Jaana Kurittu. Mite miua nii Eila välil riepooki, nii Jaana Kurittu ei, koska miten voi joku olla nii roolissaa sisäl, iha täysil. Eila sit tapaa sen Reinon ja haksahtaa siihe. Alkaa oottaa lasta.... Reino häipyy.
Silti se Reino siel taustal kummittelee. Hienon Reinon roolin vetelee Jukka Sinkkonen.
Vaa oikees pääroolis o kyl Marja. Reinon ja Eilan tytär. Eila onkii jo täs vaihees kyl Alpon kans. Marjan roolis tähteen loistaa Rania Valtonen. Aivan uskomatont heittäytymist ja sellast luontevaa osaamist. Siin mis mie välil nii säälin Marjaa, mie ihailin Raniaa.
Alpo ol Marjal kuitennii se isä, se paikal oleva. Kohtel Marjaa nii hyvi, vaa mite sai osaksee Eilan katkeruuen. Timo Kurittu o osaasa tyytyväin, ainkii tuntuu silt. Hyvin o Alpo.
Koko esityksen suolaan ol ne kaik nuoret, joit ol, joit tarvittii ja jotka osas oman osans. Lisäks ne vähä vanhemmatkii, jotka men siel nii ku nuoret konsanaa. Minna Sipinen nii sen kesäsiirtolan ohjaajaan ku Eilan sisko Rauhanakii, lunasti paikkans.
Marjal ei se äitisuhe ollu iha toimiva, nii onneks ol se kummitäti, Lempi. Lempin osas ol Elli Harju. Koko Marjan peruskivi ol se, et onneks ol Lempi. Se kohtaus, mikä o Marjan ja Lempin viimeine, ottaa koville, nostaa katsojal vettä silmii.
Tää Elämänmeno o nii elämänmenoo, et se o pakko nähä ! Aivan mahtavaa settii taas iha koko sakilt!
Kiitos, et sain tän nähä!
Kuvat: Pekka Kaatiala
