Erja Lyytinen Heinolassa

 Hassu juttu, että tuli mahdollisuus lähteä Erja Lyytisen keikalle Hei-Heinolaan! Oli sillai varsinainen debytointi, koska ikinä en ennen oo ollut Lyytisen keikalla, joten olipa varsin jännää. No, ystäväni lähti mukaan, sillä hänellä oli jo kokemusta. 
Miten meni se paikan löytäminen. Olenpa käynyt Heinolassa ennenkin ja kun katoin että siitä S-marketin kohilta kun kääntyy, niin melkein on kohteessa. Hyvä! Kunpa olisin uskonut siihen, sillä kun siellä olimme pimeään aikaan, aloin epäillä ja menin sitten, miten haksahdinkin sinne meteli.fi- sivustolle, missä kaikki keikat ovat ja sieltä sitten se kartta ja fucking-navi päälle, mikä neuvo ihan minne sattuu....

Ei se mitään! Kohde löytyi ja jos pikkasen oltiinkin pettyneitä siihen, että se paikka oikeesti oli lukion auditorio, niin vielä enemmän petyttiin siihen, ettei ollut minkäänlaista tarjoilua, ei edes kahvia. Sentää Kouvolasta asti töitten jälkeen ajettu. 
Huvittavinta oli se, kun tsekkailin, millainen yleisö rynnii paikalle, et aika iäkästä ja sitten havahduin, että niin kun samanikäistä kun itte oon...ei, oikeesti, miten sitä vaan oppisi hahmottamaan oman ikänsä?

Erja Lyytinen oli kuitenkin niin bueno, ihan kuningatar! Oli niin ilo seurata sitä tykitystä, miten hän panosti koko settiin. Yritin laskea niitä kitaroita, kuinka monella hän soitti, joo aika monella ja eri värisillä ja jollain jopa useaan kertaan. Miten joku voi soittaa niin upeasti ja niin, että se näyttää niiiiin helpolle. 

Työskentely bändin poikain kanssa oli ihailtavaa. Basisti Heikki Saarenkunnas oli ihan meidän lemppari. Sitä heittäytymistä ja ne ilmeet!!! Miten monta erilaista ilmettä, jotka vaihtuivat sekunnissa. Sanotaanko näin, että minulla alkoi välillä nenää kutittaa. Äärimmäisen hupaisa basisti, jos vertaa niihin suht bassiiviisin basson naputtelijoihin,

Lisäksi se, että olemme Erja Lyytisen keikalla, niin miten hienosti hän huomio kaikki muut soittajat ja sitten se vuorovaikutus ja kuinka "juteltiin" soittimien kanssa. Olin ihan pähkinöinä. 

Rumpalina siellä kapuloitten kanssa nakutteli niin vakuuttavasti Jesse Lehto. Sekin näytti niin tat-ta-daa, tässä nyt pikkasen lyödään tahtia ja silti se loppuvaikutelma oli niin hieno. 

Koskettimia paineli niin upeasti Harri Taittonen, joka myös osasi keskustella Erjan kitaran kanssa. Ai että, oikein ettienettä, miten oli hauskaa. 

Koko paketti oli niiiiin ihana, että voisin ottaa revanssin, mutta pliis, ei missään auditoriossa!!!

Kiitos 💜

Vielä ehtii - Heinolan kesäteatteri

 Tänä vuonna kesän ensimmäisen kesäteatterin näin Heinolassa. VIELÄ EHTII oli siellä ensi-illassa 13.6.

Tämän hulvattoman hauskan näytelmän käsikirjoitus on Carin Mannheimer'n, joka aikoinaan Ruotsissa palkittiin  kriitikoiden Teaterpriset-palkinnolla. Suomennos on Liisa Urpalaisen. Loistavasta ohjauksesta vastaa Sari Siikander, joka on ohjannut Heinolaan aiemminkin. 

Rooleissa Tiina Weckström, Katariina Kaitue, Jaana Saarinen, Juhani Laitela, Sauli Suonpää, ja Kirsi Ylijoki

Näytelmä kertoo ystävyksistä, jotka tapaavat aina Maanantai-lounaan puitteissa. Syödään, juodaan ja pelataan bridgeä. Ollaan vanhoja ja myönnetään, koska se vaan on tosiasia. Silti on elämää vielä jäljellä ja sitä on hyvä elää, vielä ehtii vaikka mitä, kun pistää töpinäksi. 

Tapahtumapaikka on Mariannen olohuone ja melkoisen vilkas paikka onkin, kun ovi on aina auki ja sieltä sitten tulee mm. Kotiapu-Tommi, joka auttaa kaikissa tarvittavissa kotihommissa. Ensin ei olisi tarvetta, mutta sitten onkin ihan kaiken aikaa. KotiapuTommin oli paikalle "kutsunut" Säde, jonka mielestä Marianne tarvitsee apua. Katariina Kaitue kaikkine ilmeineen, raivareineen ja olemuksineen oli säteilevä Säde.

Jaana Saarinen on nähty Heinolassa lukuisia kertoja, mutta nyt hän on Mariannen ystävä Annakaisa. Hänellä on mies, joka vaatii alituista huolenpitoa. Lopulta tilanne kärjistyy siihen pisteeseen, että Annakaisa tekee oman ryhtiliikkeen. Sekin on aivan suotavaa, olipa ikää sitten kuinka paljon tahansa.

Peter on Annakaisan serkku, joka värvätään maanantailounaalle, mutta mikä pettymys, kun ei osaakkaan pelata bridgeä. Juha Laitala on kiltti Peter, joka on leski ja no, kenelle häntä sitten ollaankaan värväämässä... ja kuka hänet lopulta saa. 

Tiina Weckström Mariannen roolissa oli ihan huippu. Se räväkkä äänen sävy, kun sieltä tuli sitä settiä, oli niin selkeä, ettei kyllä jäänyt tavuakaan kuulematta. Miusta tuli heti fani!
 Vaan kyllä kaiken kaikkiaan koko porukka oli niin vakuuttavaa, että sitä jopa pystyi unohtamaan, ketä he ovat. Olivat vain joukko ikääntyviä, joilla on vikoja ja toiveita, mielentilavaihteluja, vessahätää ja erimielisyyksiä, muistoja ja unohduksia. Elämän koko kirjo ja se oma tahto!

Tyttären roolissa Kirsi Ylijoki oli kaunis ja reipas ja juuri sellainen tytär, kun sitä varmaan suurin osa. Kiireinen ja ei sillai oikein "ymmärrä" äidin elämää. Ihanan ulkopuolinen ja asiallinen.

Tämän näytelmän teksti on niin railakasta ja raikasta, että jotenkin sitä vaan eli mukana kaiken aikaa. Sitten sitä tunnisti kaikkia kohtauksia joko niin, että oli nähnyt ja kuullut läheisissä ja tuttavissa. Parasta sekin, että kyllä oman itensäkin luki välillä joukkoon ja sekös vasta naurattikin. Etenkin se, kun asiat tuotiin esiin ihan suodattamatta. Kun se tehdään taidolla, se on nautinnollista.

Uusia sanontoja ja sanojakin tuli esiin ja voin vakuuttaa, että minussakin heräsi eräänlainen Passiivinen Puuma, kun katseli sitä KotiapuTommia... (Sauli Suonpää)

Vaikka se oli hauskaa ja riemullista, niin kyllä välillä silti nous vedet silmiin ja koko yleisö oli ihan hipihiljaa. Vielä ehtii on näytelmä, mikä todella antaa paljon, kaikin tavoin, koska se herättää monenlaisia tunteita. Lopputulos on kuitenkin se, että siitä jää tavattoman hyvä mieli. 

Heinolan kesäteatteri on paikka, mihin kannattaa se kesäretki tehdä, koska sijainti on jo ihan mahtava. Keskellä kaupunkia, upeassa miljöössä, vettä ja puistoja ympärillä ja katettu katsomo!

Hei-hei, menkää Heinolaan, koska siellä Vielä ehtii!!!

Kuvat: Tommi Mattila

Pertti Sveholm ohjasi Kunnon komedian

Pertti Sveholm on nähty parina kesänä Heinolan kesäteatterin näyttämöllä. Tänä kesänä ei nähdä, miksi ei, niin siksi, että hän on ollut ohjaajan roolissa esityksessä Kunnon komedia.

Kuva: Lauri Rotko
1. Mikä oli se juttu, että hyppäsit ohjaajan saappaisiin tämän kesän näytelmässä?
-  Ihan normaalin kaavan mukaan minä tähän ohjaajan hommaan tulin, eli Heinolan tuottaja Saija Jäppinen kyseli olisinko halukas astumaan remmiin. Olen ollut täällä näyttelemässä pari kertaa joten tunsin jo talon tavat, ja tiesin että kaikki toimii. Ja kun mukana on liuta taitavia näyttelijöitä, niin oli helppoa tehdä päätös mukaan lähdöstä. Ohjaaminen sinänsä ei ole minulle mitenkään uutta.

2. Ohjaaja vai näyttelijä - kumpi on enemmän ominta oloasi?
- Molempi parempi! Näytteleminen ja ohjaaminen ruokkivat kivasti toisiaan, ja on terveellistä vaihtaa välillä näkökulmaa, niin katse pysyy terävänä.

3. Tyttäresi Pihla näyttelee Kunnon komediassa. Millaista on työskennellä tyttären kanssa? Siis, vaikuttaako isä-tytär-suhde millään lailla ammattimaiseen työskentelyyn?
-  Pihlan kanssa olen aiemmin näytellyt useammassakin jutussa, nyt sitten ensimmäistä kertaa Pihla on minun ohjattavanani. Ei siinä mitään ihmeellisyyksiä ole, työ on työtä. Saman minä vaadin Pihlalta kuin muiltakin, ja hän suhtautuu minuun kuin muihinkin ohjaajiin. Harjoitusten jälkeen ollaan sitten taas isä ja tytär.

4. Jos olet useina kesinä hikipäässä näytellyt näyttämöllä, niin mikä on tämän kesän juoni?
- No nyt ei tarvitse hikoilla ihan samaan malliin kuin näyttämöllä, voi laittaa muut hikoilemaan. Farssissa täytyy pitää huoli siitä, että rytmi säilyy ja energiatasoa on korkealla, ja silloin lavalla joutuu välillä juoksemaan. Se on kesäkuumalla paitsi raskasta, myös hauskaa.

5. Miksi Heinola? Kerro meille kaikille, miksi kannattaa tulla Heinolaan ja näkemään sen kesäteatteri?
- Heinolaan on aina onnistuttu saamaan erinomaisia näyttelijöitä, jotka ovat ansioituneita komedian taitajia. Näyttelijät herättävät komedian henkiin. Vaikka Heinolassa ollaan kesäisissä tunnelmissa ja kevyellä mielellä, niin töitä tehdään tosissaan. Tarkoitus on tarjota yleisölle kunnianhimoista viihdettä. Uskon, että yleisö saa rahoilleen vastinetta.

Kiitos Pertti haastattelusta!

Kunnon komedia

Kesäteatterikierros oli erittäin hyvä aloittaa Heinolasta! Heti näin aluksi on pakko antaa vinkki, että Heinolaan kannattaa lähteä ajoissa. Jos lähdet viime tipassa, menetät paljon. Minulla on tapana tehdä niin, että saavun Heinolaan siten, että saan auton paraatipaikalle ja sitten jalkaudutaan, katsellaan kaupunkia ja nautitaan siitä pikkukaupungin rauhasta ja ihaillaan maisemia. Pikkuhiljaa astellaan kesäteatterin alueelle, missä voi ihailla pihapiiriä ja asennoitua tulevaan esitykseen. Portit aukeavat ajoissa ja yleisö saa kaikessa rauhassa soljua paikoilleen.

Tänä kesänä on vuorossa Kunnon komedia. Pääosassa ei ole Kunto, vaan  Roland! Brittihuumoria Dave Freemanin näytelmänä, jonka on osaavasti ohjannut Pertti Sveholm. Jos on aiemmin käynyt Heinolan kesäteatterissa, on nähnyt Sveholmin lavalla, nyt ei nää.
Sen sijaan, hänen tyttärensä Pihla Penttinen loistaa Julia Dickerby'n roolissa kuin vanha tekijä. Anteeksi ilmaisu, mutta missä vaiheessa hän on kerennyt kasvaa aikuiseksi ja vetelee osansa niin hienosti, että niin... Kerron tähän pikkusivujutun - kun poistuimme esityksestä takaoikealle, niin eräs rouva huusi sinne, missä oletettiin näyttelijöiden vielä lymyilevän: HYVÄ PIHLA!!!! Olisin voinut yhtyä siihen huutoon!

Kyse on siis komediasta, missä paikkana on Terveyskylpylä, sen omistajat ja asiakkaat ja, no niin, koska on kyseessä hupailu, niin menneisyys kummittelee ja siitä sitä riemua sitten repeääkin. Julia Dickerby'n mies on Roland, jonka roolin vetää ihanine kulmakarvoineen Risto Kaskilahti. Hän ei petä, ilmeet ja eleet kertovat ihan kaiken ja siitähän me kaikki tykkäämme.

Menneisyys "kummittelee" lähinnä Sidneyn vaatteissa, joita tässä esityksessä kantaa vaihtelevalla tyylillä Taisto Oksanen, josta todella on moneksi. Hän on kertakaikkisen ärsyttävän ihana.  Mitä tulee siihen, että asiakkaana on Vanessa Harbinger, niin olin vallan haltioitunut siitä, että Jonna Järnefelt veti sen osan niin huikeaan tyyliin. Olin aikaisemmin nähnyt häntä vain vakavimmissa rooleissa, niin miten ilahduttavaa oli nyt tämä niin kovasti paljon hauska osa, mistä jäi hyvä maku.

En aio kertoa juonta, koska se vaan on jokaisen itse koettava! Mutta, Jaana Saarinen on tärisyttävä anoppi! Joka paikassa ja ei missään. Pokkana se, joka haluaa pelastaa kamelin uima-altaasta, kummastelematta sen enempää, miksi se on sinne joutunut! Anu Sinisalo on vakuuttava tai ainakin melkein, naiskonstaapeli, aivan kuin suoraan jostakin englantilaisesta vanhan ajan poliisisarjasta.

Hahaa, viimeisenä vaan ei hullumpana tai... no juu, ihan kuinka vaan, esittelen kuitenkin Hooperin! Hooper on asiakas ja hänen osassaan hauskuuttaa Jari Pehkonen. Aina kun Hooper oli vuorossa esiintyä, niin jopas nauratti.  En voi sille mitään, mutta Jari Pehkonen, niin hänessä on jokin piirre, mikä herättää kaikki nauruhermot!

Heinolan kesäteatteri - se kuuluu kesään! Tälläisenä keskiäkäisenä tätinä otan avecikseni aina jonkun lapsistani mukaan antamaan kommenttia ja siitä syntyy suorastaan kilpailu, kuka pääsee mukaan! Näytelmä siis sopii kaikenikäisille ja vaikea kuvitella, että joku ei tykkäisi.

Joten, lievä vihjaus! Menkää Heinolaan! Se on koettava! Nimim. "kokemusta on"

Kuvat: Lauri Rotko

Vadelmavenepakolainen

Vadelmavenepakolainen on tämän kesän Heinolan kesäteatterin aivan ehdoton juttu! Miika Nousiainen se vaan keksi idean, kuinka suomalainen mies, Mikko Virtanen, kokee olevansa ruotsalainen. Kirjoitti siitä kirjan ja tarina puree niin, että nyt sitä esitetään teattereissa. Hienoa, niiden kannalta, jotka eivät osaa lukea (kirjoja)!

Jaakko Saariluoma hyppäsi vadelmaveneeseen ja ohjasi tämän spektaakkelin juuri niin hyvin kuin olettaa saattoi. Olin suorastaan ylpeä, että sain tyttäreni mukaan, koska tiesin, että nyt on nähtävissä jotain varsin hupaisaa.

Se, että ihminen haluaa olla ruotsalainen, että hän on kansallisuustransvestiitti on sinänsä niin hauska juttu, että mikäs siinä on vitsejä repiessä. Mikko Virtasen elämä pyörii vain ja ainoastaan ruotsalaisuuden ympärillä, kunnes mennään niin pitkälle, että se vähän niin kuin lähtee lapasesta.

Mikko Virtasena kunnostautuu Iikka Forss. Siis, kertakaikkiaan ihan uskomaton suoritus. Välillä suorastaan henkeäni haukoin, että miten sitä joku voi olla niin taitava!? Mieletön pääosa, jatkuvaa tykitystä ja hän vaan porskuttaa, kuten ihminen, joka on niin innoissaan siitä, miten ruotsalaisuus on sitä parasta. Iikka Forss on niin sukeltanut Mikon/Mikaelin nahkoihin, että voi vaan hämmästellä. Kaikki ilmeet ja eleet uppoavat katsojaan kuin veitsi voihin.

Muita rooleja sitten piisaa muille! Niitä riittää ja niitä saa ihastella, että kuka sieltä seuraavaksi tulee ja missä roolissa. Yleisö saa nauttia ihan koko rahan edestä, sillä niin maistuu.

Ulla Tapaninen on Mikko Virtasen äiti, joka aina yrittää ymmärtää, mutta myös paljon muuta. Oli sitten miehen tai naisen rooli, niin aina onnistuu. Jopa Lasse Pöystinä esiintyminen kirvoitti hersyvät naurut.

Jari Pehkonen on isä, joka ei mitään ymmärrä tai ainakaan pojan "ruotsalaisuutta". Hänen muita roolejaan on mm. poliisi, joka loppukohtauksessa esiintyy hyvinkin inhimmillisenä.

Mikko Virtasesta tulee Mikael Andersson, ruotsalainen, joka menee naimisiin Marian kanssa, joka on ruotsalainen ja he asuvat Ruotsissa. Kaikki on hyvin, vai onko? Minttu Mustakallio on oivallinen Maria. Joskin myös Minttu loistaa muissa rooleissa!!!

Ruotsalainen ydinperhe - ihanteellisuuden huipentuma?! Heh, no niinkin voisi luulla. Katja Kütner ja Taisto Oksanen loikkivat sitten niin monta roolia läpi, että laskuissa sekosi, mutta ei se haittaa. Katsojan kannalta niin herkullista nähdä ja kokea, miten taitavaa osaamista on olemassa.

Koko tarinan välissä tuli sellaisia välipaloja, että hurlumhei! Euroviisut, kyllä ja miten, ihan ku ois ite Loordi tullut lavalle :)

Tää esitys oli niin hauska, hyvä ja nautittava! Heinolassa jyrää!! Niin ja ne, jotka näkivät sen elokuvan - unohtakaa se!

Kuvat: Lauri Rotko

Ulkomaalainen

Olihan oikein kesäpäivien aatelia, ku pyyhkästiin Heinolaan katsomaan, minkälainen on Ulkomaalainen! Siis semmonen ihminen, kun on tullut jostain tosi kaukaa ja ei puhu tai kun puhuu, niin todella omituisesti. Niin ja kun oikeasti hän ei ollut ulkomaalainen vaan esitti vaan ja tämmöstä esitti Iikka Fors Heinolan kesäteatterissa näytelmässä Ulkomaalainen. Ohjaus on Jaakko Saariluoman.

Heti on pakko mainita lavastus! Aivan mahtavat puitteet ja kyllä niin silmä lepäsi. Olisin voinut muuttaa niihin lavasteisiin, no hyvä, edes mennä käymään, sillä olihan kyseessä majatalo, jota emännöi topakka Betty Meeks(Ulla Tapaninen).

Talossa asui sisko ja sen veli, Catherine(Anu Sinisalo) ja Ellard(Antti Lang). Bettyn  vanha ystävä Froggy(Eero Saarinen) tuo sinne oman vanhan ystävänsä Charlien, joka vain haluaa olla rauhassa, ei siis halua puhua kenenkään kanssa ja niin Froggy kertoo, että Charlie on ulkomaalainen ja soppahan on sitä myöten selvä.

Koska Charlie ei siis "ymmärrä" mitään, niin kuulee yhtä sun toista, mm. pappi-Davidin(Taisto Oksanen) ja Owen Musserin(Jari Pehkonen) ketkuiluista.  Läpeensä hyvätahtoinen Charlie on melkoisessa liemessä, kun saa tietää asioita, vaikkakin aika lailla onnekseen.

Iikka Forss Charliena on aivan mieletön! Kun hän pääsee vauhtiin, yleisö tuskin kykenee hengittämään, sillä sellaisen soolon hän veti! Niin ja hänen nivelet täytyy olla kumia. Antti Lang Ellardin osassa herättää varmaan kaikkien äiti-hoiva-fiilikset ja onneksi käy hyvin!
Koko sakki oli mainio, kiitos heille ihanasta tuokiosta!

Heinolan kesäteatteri kuuluu kesään ja missään ei ole varmaan niin viihtyisää ravintolaa! Sen huomaa jo siitä, että ennen esitystä kauppa käy niin, että jonoa pukkaa. Ihmiset tulevat ajoissa ja viihtyvät, enkä ihmettele yhtään. Mekin olimme siellä ajoissa.
Suosittelen lämpimästi!

Kuvat: Heinolan kesäteatteri

Heinolan kesäteatteri

Ilmasta rahaa

Michael Cooneyn farssi Ilmasta rahaa vetää Jaakko Saariluoman ohjaamana täydet katsomot. Enkä ihmettele yhtään, sillä mikä muu muka sopisi helteen hautomaan kesäpäivän ohjelmistoon. Ilmasta rahaa on niin hölmön hauska, huvittavista väärinkäsityksistä punottu naurunäytelmä, että kyllä viihtyy.

Vaikka kyse on siis englantilaisesta näytelmästä, tässä on nimet ja paikat suomalaisia ja se on yksi osa näytelmän viihtyvyyttä, kun saadaan pikkuripaus paikallisuuttakin siten mukaan.

Näytelmää tahdittaa ja tähdittää tutut näyttelijät ja loistavalla ammattitaidolla. Farssi ei ole ihan niitä helpoimpia, mutta ajoitus toimii ja kaikki käy niin nopeasti, ettei aina kerkeä edes huokaista, kun jo ollaan pitkällä seuraavassa kohtauksessa.

Pääosassa hikoillee Pertti Sveholm, joka siis on Erkki Joutsen ja välillä joku muu, kuten kaikki muutkin. Hänen rinnallaan tanssii Risto Kaskilahti, Visa Muikku. Lähtökohta on se, että Erkki on vuokraisäntä ja Visa vuokralainen. Erkki on työtön ja on keplotellut edellisen vuokralaisensa nimellä erilaisia tukia yhteiskunnalta. Nimenomaan tämän kelpottelun takia Erkki Joutsen on nyt suossa ja vetää siihen kaikki muut mukaan.

Kuolleitakin on vaikka oikeasti niitä ei ole. Ihmisiä menee ja tulee ja aina joku on väärässä paikassa ja pesukone, se pitää kummallista ääntä, vaikka on uusi.

Tässä näytelmässä on kaikki pelissä, ilmeet kertovat enemmän kuin sanat, vaikka kaikkea on yllin kyllin. Näytelmää ei kykene selittämään, ei kertomaan siitä oikeastaan yhtään mitään, sillä niin paljon siinä tapahtuu. Se on nähtävä. Nostan hattua tai ei(minulla ei ole hattua), kiitän ja niijaan syvään.

http://www.heinola.net/

Munaako herra ministeri

Heinolan kesäteatterissa nähtiin hauskaa farssia Ray Cooneyn tyyliin. Ovista ja tällä kertaa myös ikkunoista mentiin, kuljettiin tämän tästä. Aina oli joku menossa tai tulossa. Vauhti oli melkoinen, mutta kiitettävän hupaisa.

Teatteri oli loppuunmyyty! Liekö syynä aivan upea kesäinen ilma, vai nimekkäät näyttelijät. Tosin ilma ei ole este, sillä Heinolan kesäteatteri on katettu ja siksi huoleton paikka niin yleisön kuin esiintyjienkin kannalta.
Lavastus oli huikea ja niin jotenkin ammattimainen ja teknisesti toimiva.

Munaako herra ministeri oli kivasti muokattu ajankohtaiseksi eli vaikka alkuperäinen kässäri on siis Ray Cooneyn, niin osansa saivat niin Katainen kuin Urpilainenkin(liekö ministerit itse käyneet näytelmää nauramassa).
Elinkeino(keinoelin)ministeri on juuri saapunut hotellihuoneeseensa, aikomuksenaan viettää siellä rattoisa hetki rakastajattarensa kanssa. Oikeasti hänen tulisi olla eduskunnan kyselytunnilla... Kaikki näyttää aika kivalle, kunnes - ruumis roikkuu ikkunalaudalla! Siitä se farssi alkaa ja mitä enemmän soppaa hämmennetään, sen sekavammaksi se käy. Ihmisiä tulee ja menee ja kuka on kukin ja kenenkin veli tai sisko, niin siinä onkin ymmärrys tiukilla. Kertakaikkiaan se oli niin hauskaa!

Puntti Valtonen oli se ministeri, hah, ja millainen, ihan huippu! Hänen avustajanaan toikkaroi  Risto Kaskilahti mahtavine kulmakarvoineen ja sai huvittuneisuutta osakseen, vaikka ei olisi sanonut sanaakaan. Helena Vierikko veti ansiokkaasti ministerin rakastajattaren roolia.  Jaakko Saariluoma toimi hotellin johtajana ja tuli paikalle aina kun vaan oli jotain väärin käsitettävää. Krisse Salminen oli venäläinen hotellisiivooja, joka oli aina niin "kovasti paholainen"... Antti Litja toimi tarjoilijana, joka auliisti tomitti erinäisiä lisähommia, pientä korvausta vastaan. Jaana Saarinen oli ministerin vaimo, joka tupsahti paikalle, vaikka ei olisi pitänyt. Samoin teki neiti Forss, jota näytteli Sari Puumalainen. Myös Renni, ministerin rakastajattaren avomies pelmahti paikalle ja hän oli Jussi Lampi, joka aina "pelästyttää" minut koikkelehtimalla paikalle. Vielä olisi Riipinen, salapoliisi, jolla oli ihan kiva rooli, kun ei juuri tarvinut alussa mitään haastella ja hänen osaansa veti Antti Lang.

Olipas kiva esitys!