Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elimäki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elimäki. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 13. elokuuta 2023

PAJARIT

 PAJARIT ja Elimäen kesäteatteri - tätä oli niiiiiin odotettu! Meinasi vaan huoli pukata puseroon, sillä kun olimme lähdössä, huomasimme, että auton takarengas - se oli tyhjä! Onneksi ystäväni tarttui toimeen ja vaihtoi vararenkaan, kun minä melkein kyynelehdin, että voinsunsamperi, mitä kävi. Olimme siis ajoissa paikalla ja kyllä oli sen arvoista!

Pajarit on Kari Valton tarina tai hänen sukunsa tarina. Kari kirjoitti kirjan ja jo sitä lukiessa, se eli, se koko tarina ja kaikki sen henkilöt. Ne tulivat lukijan luo kuin vanhat tutut. Joten oli todellinen uroteko saattaa se näytelmäksi. Ihan mahtava juttu, että Piia Kleimola otti sen asiakseen, halusi ohjata sen ja minnekkäs muuanne kuin Elimäelle, missä ne Pajarit elivät tai siis Valtot, koska Pajari oli sen talon nimi. Elimäen kesäteatteri on aina ollut varsin viihtyisä paikka, mutta ollut jo kymmenen vuotta niin, ettei olla saatu siellä teatterista nauttia. Nyt saadaan ja ihan luokattoman hyvällä näytelmällä.

Kuva: Piia Kleimola

Jos on paksu kirja, niin nostan hattua ja niijaan syvään, miten hyvin oli osattu hoitaa dramatisointi, että mahtui koko kirja yhteen näytelmään. Dramatisoinista vastasivat ohjaaja Piia Kleimola ja kirjailija Kari Valto. Tarinahan kertoo 1920-luvun lopusta, kun Valton suvun miehet trokasivat viinaa, pirtua. Helppoa rahaa, eikä juuri tartte raataa ja rahaa tulee. 

Pajarin talon isäntänä, suht lupsakkana ukkona häärää Emil Valto, jonka roolin luontevasti tulkitsee Pekka Nupponen. Hänen vaimonsa Tilda Valto onkin luonteeltaan sitten ihan eri luokkaa, ihan järkyttävän kova suustaan ja mielestään. Päivi Pollari varastaa suunsa avatessaan ihan koko show'n! Suu auki kuuntelin, että miten joku osaakin olla ihailtavalla tavalla niin räävitön.

Kuva: Sonja Hokkanen

Valton veljekset, Ilmari ja Niilo. Ilmari jo naimisissa ja lapsia tullut ja tulossa. Ilmarin osassa sujuvasti remakoi Heikki Junnola. Hänen vaimo Hilman osassa loistavasti esiintyy Hanna Huopainen.
Niilo on sitten hivenen rauhallisempi versio, vaikka osaa hänkin malttinsa menettää. Lauri Pönni on ihan ilmetty Niilo. Niilo ei ole ihan niin viinaan menevä kuin muut, mutta bisnesvainua on ja ajokortinkin hankkii Kouvolasta.
On heillä siskojakin, Lea ja Irja, jotka kärsivät siitä, että kotona ryypätään. Lean osassa loistaa Laura Happonen, vieläpä kauniilla lauluäänellään. Irja on hiljaisempi ja hänen roolissa on Vilma Sihvola. Jos eletäänkin vaikeita aikoja ja onnellisuudesta ei ole tietoakaan, niin sisarusten välit ovat hyvät. Etenkin Ilmarin ja Lean. 

Kuva: Sonja Hokkanen

Poliisit ovatkin sitten ihan omaa luokkaansa. Nimismiehet ja konstaapelit. Heitä ovat Terho Happonen, Eeva Happonen, Markku Heino ja Ari Ilonen. Jäätävää settiä tuli, kun he ottivat ilon irti, kun olivat jonkun kätkön löytäneet. 

Kuva: Sonja Hokkanen

Pajarit on sellainen näytelmä, että siinä on rooleja aika monelle, joten sakkia on lavalla yllin kyllin ja jokainen suoriutuu osastaan aivan loistavasti. On kerrottava, että näytelmässä on musiikkia, elävä orkesteri ja musiikin säveltäjä on Ilja Kaskimaa. Tämä Ilja vetelee vielä Aarne Pajulan roolin, niin kuin olisi syntynyt siihen. Aarne kun on semmoinen tarinaniskijä, jos sitten muutakin. Sitten vielä Nestori, joka on Niilon ystävä. Nestorina on Joona Virtanen, jonka lauluääni hiveli sielua. 

Pajarit kertoo viinatrokareista, mutta myös paljon muuta. Se kertoo ihmisistä, elämästä ja miten selviydytään. Teksti on niin rikasta ja kiehtovaa. Pidin siis niin tavattomasti, että kun esitys päättyi, olin ihan pettynyt, että nytkö se loppui, olin niin uponnut siihen maailmaan, että olisin katsellut vielä vaikka kuinka kauan. 

Kuva: Piia Kleimola

Kiitos ihan koko porukalle! Hyvin veditte ja kuulin kyllä, kuinka kaikki tykkäsivät. Tällainen esitys on niin monen ihmisen korren kantaminen kekoon, mutta kaikki olivat sen tehneet ja nyt me saadaan nauttia siitä lopputuloksesta, mikä on äärimmäisen onnistunut.
Oli tosi hienoa, että Pajarit pääsi estraadille nautittavaksi. 

maanantai 5. elokuuta 2019

Aleksanteri ll:n aikaan - kansanooppera

Kansanooppera on sitä lajia, mitä miekin ymmärrän, kun ei lauleta korkeelta ja kovaa, vaan ihan sillai kansantajuisesti helppoa ja vaivatonta kansan musiikkia. Aleksanteri II:n aikaan esitetään Elimäellä, museoalueella, joten hyvin pääsee aikamatkalle.

Jouni Sjöblom on jälleen tehnyt ihailtavan suuren työn, kun on käsikirjoittanut ja säveltänyt kansanoopperan. Kaikki laulut ja niihin sanat, no ei ihan, sillä kyllä Maamme-laulu ja Oolannin sota taisvat olla jo ennestään tehtyjä. Vaan siis pääosa lauluista on Sjöblomin loihtimia.

Aleksanteri ll:n aikaan on historiaa ja meidän nurkilta, koska yksi pääosista on Jaalan Rinssillä, vääpeli Juho Prins´llä.. "Juonen taustalla ovat Kouvolan kylän Mäkikylän tapahtumat vuosina 1853-1870." Oikeesti nämä henkilöt ovat siis joskus eläneet eli ei heitä keksitty ole.
 Koko huikean spektaakkelin on ohjannut Piia Kleimola. Hieno lavastus oln työryhmän. Puvut, jotka ovat niin ajanmukaisia, että itekkin haluaisi sellaisessa vermeessä olla, niin Seija Kiuru-Lavaste pätevine naisineen ja XAMK ovat loihtineet ne hamoset yms.

Kuva Iiro Viitala

Aleksanteri II oli edistyksellinen keisari, jota tässä kansanoopperassa esittää Hannu Kuoppamäki. Jaalan Rinssi lähtee sotaan ja osassa oli Terho Happonen. Jotenkin sympatiat kallistui nuoren Rinssin osaa esittävään Luukas Kaskimaahan, joka oli estraadilla kuin kotonaan. Rinssillä jää morsian Maria Wilhelmiina ikävöimään ja hänen roolinsa kauniisti vetää Sara Hautamäki.

Koko esitys etenee niin, että yleisö voi seurata sitä Libretosta. Hyvä, etten alkanut laulaa tai lausua mukana. On puhekuoroa, josta ihan väistämättä tuli mieleen rap, no antaakaa anteeksi, ei tietenkää muuta kun äkkiä miun mielessä.

Kuva: Jouni Sjöblom

Muutenkin oli mukavaa, kun lapsia oli mukana. Koska mikäs tarina se sellainen on, missä ei lapsia olisi. Kiva muistinpalautus oli sekin, milloin kansakoulu aloitti. Opettaja Fanny Gestrin (Mia Suursalmi) tarkastaa lapsia Petter Erik  Lindholmin (Heikki Heinonen) kanssa Mustilan kansakoulussa.

Oli Johan Didrik Petterson (Ossi Koivusaari), Kouvolan kylän kauppias, joka tuntui ostavan vähän sitä sun tätä. Hänen kauppansa edustalla sai kuumaa kahvia ja rinkeleitä ja mikä parasta, kiertävät sirkuslaiset esittivät temppujaan. Tykkimäen sirkuskoululaiset olivat elementissään. Johan Didrik Petterson oli kovasti myötämielinen ja teki itseään kansalle tykö, kävipä miunkii kättä suuteloimassa.

Kuva: Jouni Sjöblom

Jos historiaa voi kertoa näin, laulamalla ja tanssimalla, niin miten se voikin olla mielenkiintoista ja hauskaa. Suuri määrä ihmisiä on estraadilla, on kuoroa ja tanssijoita, niin ja bändi! Esitys sujuu letkeästi ja iloisella mielellä, niin että yleisö ei kerkee katsoa kelloa eikä haukotella. Väliajalla ja esityksen jälkeen kuulin, kuinka ihmiset puhuivat, miten oli hyvä ja hienosti esitetty ja mie vaan nyökyttelin.

Enempää en kerro, menkää ja kokekaa. On meinaan niin kokemisen arvoinen esitys.